_Hyvä Tahto_: Me emme sysää pois ketään. Ei ketään heitetä ulos,
vaikka hän mitä olisi tehnyt ennen tänne tuloansa. Ja niinpä nyt,
Kristitty, käy kanssani kappale matkaa, niin osoitan sinulle, mitä
tietä sinun on vaeltaminen. Näetkös tuota kaitaa tietä? Sitä sinun
pitää kulkea. Sen ovat raivanneet patriarkat, profetat, Kristus ja
Hänen apostolinsa, ja suora se on kuin linjaan lyöty. Sitä sinun on
astuminen. [Joh. 6: 37]
_Kristitty_: Mutta eikö siellä ole risteyksiä ja tienhaaroja, jotka
muukalaisen pian harhaan vievät?
_Hyvä Tahto_: Kyllä siitä haaraantuu montakin tietä, mutta ne ovat
mutkikkaita ja laveita, ja siitä sinä juuri osaat oikean tien
väärästä erottaa, että oikea yksin on suora ja kaita. [Mat. 7: 14]
Minä näin sitten unessani Kristityn kysyvän häneltä, ottaisiko hän
auttaakseen häneltä taakkaa hartioilta, sillä tähän saakka hän ei ole
vielä taakastansa päässyt eikä siitä millään tavoin päästäkään ilman
muitten apua.
Toinen sanoi: "Kanna sinä vain kärsivällisesti taakkaasi, kunnes
tulet pelastuksesi paikkaan. Siellä se itsestänsä hartioiltasi
putoaa."
Siiloin rupesi Kristitty vyöttämään kupeitansa ja hankkimaan
itseänsä matkalle. Toinen selitti hänelle, että hän, kuljettuansa
jonkun matkaa portista, saapuu _Selittäjän_ asunnolle. Siellä
hän kolkuttakoon ovea, ja Selittäjä on osoittava hänelle jotain
erinomaista.
Kristitty sanoi nyt jäähyväiset ystävälleen, ja tämä taas toivotti
hänelle onnellista matkaa.
Kristitty kulki nyt, kunnes saapui Selittäjän talolle ja alkoi
kolkuttaa ovea.