Ja hän sovitti nämä sanat näin:
"Sinä olet se mies, joka kurjuuteen syökset; sinä olet alkanut
kieltää Korkeimman neuvoa ja vetämään jalkaasi takaisin rauhan
tieltä, melkeinpä perikatosi uhallakin."
Silloin vaipui Kristitty puolikuolleena hänen jalkainsa juureen,
huutaen: "Voi minua, minä olen hukassa!" Evankelista, tuon nähtyänsä,
tarttui hänen oikeaan käteensä, sanoen: "Kaikki synti ja pilkka
annetaan ihmisille anteeksi. Älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen."
[Jes. 6: 5, Mat. 12: 31, Joh. 20: 27]
Nämä sanat rohkaisivat vähän Kristityn mieltä, ja vavisten hän seisoi
Evankelistan edessä, niinkuin taanoinkin.
Evankelista jatkoi jälleen: "Ota tarkempi vaari siitä, mitä sinulle
nyt sanon. Minä näytän sinulle, mikä se sinut on harhaan vienyt,
ja kenenkä tykö hän sinua lähetti. Mies, jonkas tapasit, on muuan
Maailmanviisas, ja kohdallaan se nimi hänellä onkin, osaksi siitä
syystä, että hän pitää oikeana ainoastaan tämän maailman opin, jonka
vuoksi hän ei kirkossakaan käy muualla kuin Siveyden kaupungissa,
ja osaksi siitä syystä, että se oppi on hänen mielestänsä paras, se
kun ei ristiä hänen päällensä pane. Ja lihallisen luontonsa mukaan
hän koettaa asetella esteitä minun teilleni, jotka kumminkin oikeat
ovat. Kolmea seikkaa tuon miehen opastuksessa pitää sinun kerrassaan
kauhistua" [1 Joh. 4: 5, Gal. 6: 12]: