_Maailmanviisas_: Jos sinulle neuvon antaisin, kuuntelisitko sanojani?
_Kristitty_: Kuuntelisin kyllä, jos neuvo lienee hyvä, sillä hyvän
neuvon tarpeessahan minä juuri olen.
_Maailmanviisas_: Niinpä sua sitten neuvon: heitä itse kiiruimmiten
taakkasi pois, muutoin ei mielesi saa rauhaa milloinkaan etkä koskaan
pääse nauttimaan kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala sinulle siunannut on.
_Kristitty_: Sitähän minä juuri olen etsimässä, miten päästä
raskaasta taakastani, mutta itse en sitä voi ottaa pois, eikä ole
meidän maassa sitä miestä, joka sen hartioiltani nostaisi. Siksihän
olen, kuten sanoin, tätä tietä vaeltamassa, jotta taakastani pääsisin.
_Maailmanviisas_: Kuka sinua käski sitä varten käymään juuri tätä
tietä?
_Kristitty_: Muuan mies, joka minusta näytti varsin suuriarvoiselta
ja kunnioitettavalta. Hänen nimensä oli, muistaakseni, Evankelista.
_Maailmanviisas_: Voi mokomaa neuvoa! Ei ole vaarallisempaa ja
vaikeampaa tietä toista, ja sen olet kyllä huomaava, jos hänen
neuvoansa noudatat. Olethan jo yhtä ja toista kokenutkin, huomaan
minä. Epäröimisen Suossa olet vaatteesi tahrannut, mutta siitä
suostapa ne vaikeudet vasta alkavatkin niille, jotka tätä tietä
vaeltavat. Kuule minua; minä olen vanhempi sinua. Kaiketi kohtaa
sinua matkallasi väsymys, tuska, nälkä, vaarat, alastomuus,
miekka, jalopeurat, lohikäärmeet, pimeys, sanalla sanoen, kuolema
ja jos mikä! Se on varma, ja siihen on monta todistusta. Ja
miksikä vainenkaan ihminen niin huolettomasti heittäytyy turmioon,
muukalaisen puhetta kuunnellen?
_Kristitty_: Voi, herra! Tämä taakka seljässäni on kauheampi kuin
kaikki se, mitä mainitsitte. Minusta on kuin en huolisi siitä, mikä
minua matkallani kohtaa, kunhan vaan voisin taakastani päästä.
_Maailmanviisas_: Milläs tavoin sen ensiksi kannettavaksesi sait?
_Kristitty_: Lukemalla tätä kirjaa, joka minulla on kädessäni tässä.
_Maailmanviisas_: Johan minä arvasin. Sinun on käynyt, niinkuin monen
muun heikon, kun ovat puuttuneet asioihin, jotka ovat heille liian
korkeita: he joutuvat äkkiä sekaisin, ja tässä sekaannuksessa heiltä
ensinnäkin menee miehen mieli, -- niinkuin näkyy sinunkin käyneen --
ja sitten he syöksevät epätoivoisiin yrityksiin, tavoitellen jotain,
tietämättä itsekään, mitä.
_Kristitty_: Minä kyllä tiedän, mitä tavoittelen: kevennystä kovalle
kuormalleni.
_Maailmanviisas_: Mutta kuinkas sinä haet kevennystä tällä tiellä,
missä niin monet vaarat sua uhkaavat, varsinkin kun minä -- jospa
vain malttaisit minua kuunnella! -- voin opastaa sinua pääsemään
toivomustesi perille ilman niitä vaaroja, joihin nyt omin ehdoin
syökset? Ja keinohan on olemassa. Sitä paitsi, -- olkoon sekin vielä
sanottu! -- et ainoastaan vaaroja vältä, vaan vieläpä turvallisuutta,
ystävyyttä ja tyytyväisyyttäkin sun osallesi tulee.