Nämä hänen puheensa herättivät heissä tuskallista hämmästystä, ei
siitä syystä, että he olisivat hänen sanojansa todeksi uskoneet, vaan
sentähden, että he luulivat mielenhoureita hänen päähänsä nousseen.
Koska nyt yö jo läheni, toivoivat he unen häntä rauhoittavan ja
saattoivat hänet kiiruimmiten vuoteesen. Mutta levoton oli hänen
yönsä, niinkuin päiväkin oli ollut; unta hän ei silmäänsä saanut,
vaan huokauksissa ja kyynelissä häneltä yö kului. Kun he sitten,
aamun tullen, tiedustivat häneltä, kuinka hän jaksaa, vastasi hän:
"yhä huonommin vaan". Sitten rupesi hän jälleen puhumaan heille,
mutta he eivät ottaneet hänen sanojansa kuuleviin korviinsakaan.
He luulivat niinikään saavansa hänen mielensä raivon karkoitetuksi
tylyllä ja jyrkällä kohtelemisella. Ja niinpä he välistä pilkkasivat,
toisin vuoroin nuhtelivat häntä, toisin ottein taas eivät hänestä
vähääkään välittäneet. Siitäpä syystä hän vähitellen vetäytyi omaan
kammioonsa, ja siellä hän rukoili heidän puolestansa, surkutteli
heidän tilaansa ja valitteli omaakin viheliäisyyttänsä. Välistä hän
käyskenteli kedoilla, vuoroin lukien, vuoroin rukoillen. Ja näin
kului häneltä muutamia päiviä.
Kerran taas, kun hän oli lähtenyt kedolle, näin minä hänen lukevan
kirjaansa tapansa mukaan ja olevan hyvin suuressa ahdistuksessa. Ja
kesken lukuansa hän huudahti jälleen, kuten ennenkin: "Mitä minun
pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin?" [Ap. 16: 30]
Minä näin hänen sitten katselevan milloin tuota tietä pitkin, milloin
tätä, ikäänkuin mielisi lähteä juoksemaan, mutta paikallaan hän
sittenkin pysyi, sillä, niinkuin minä huomasin, hän ei tiennyt, minne
päin mennä. Minä tarkastelin vielä ja, katso, muuan mies, nimeltä
_Evankelista_ tuli hänen tykönsä ja kysyi: "Miksis huudat?"
Hän vastasi: "Herra, minä näen tästä kirjasta, joka minulla on
kädessäni, että minun Hebr. 9: 27. pitää kuoleman sekä senjälkeen
tuomiolle tuleman, mutta minä tunnen samalla, ett'en halaja kuolla
enkä tuomiollekaan tulla." [Hebr. 9: 27, Job. 16: 21, Hesek. 22: 14]
Silloin sanoi Evankelista: "Mitenkä? Etkö halaja kuolla, vaikka tämä
elämä on niin täynnä tuskaa ja vaivaa?"
Mies vastasi: "Minä pelkään tämän taakan minun seljässäni painavan
minut hautaakin alemmas, ja minä vajoan kuoppaan. Herra, ellen minä
ole valmis vankeuteen menemään, niin en ole valmis tuomiolle enkä
rangaistavaksikaan. Tällaisia asioita ajatellessani minun täytyy
huutaa." [Jes. 30: 33]
Evankelista sanoi silloin: "Jos niin on laitasi, niin miksikäs vielä
asemillasi olet?"