_Edelliset._ _Maiju_ (tulee kahvikuppi kummassakin kädessään).
_Henrikson._ Maijuko?
_Hellonen._ Juuri hän!
_Henrikson._ Jalomielinen herra konstaapeli! Lupaan hänelle komean
morsiuslahjan.
_Hellonen._ Maiju!
_Maiju._ Kalle! (Syleilee Hellosta, mutta lyöpi kupit samalla
vastatusten että ne menevät rikki).
_Henrikson._ Ja nuo kupit saatte ikäänkuin talouden aluksi.
_Emma_ (väsyneellä äänellä). Henrikson! Missä sinä olet?
_Henrikson._ Tässä, herttaiseni! (Menee Emman luo).
_Emma._ Sinä ilkiö! Kuinka voitkaan tuolla tavalla pettää oman rakkaasi.
-- Mutta tästä lähtien saat mennä milloin vaan haluat -- vaikkapa
ravintolaankin, kunhan vaan et mene salaa.
_Henrikson._ Kiitos! Kiitos!
_Heinonen._ Minua haluttaa myöskin käyttää tilaisuutta, niin kauan kuin
vaimoni on pyörryksissä. -- Lapsukaiseni! Eukkoni ihanteet sulhasien
suhteen ovat ikipäiviksi sortuneet. Ottakaa toisenne ja olkaa iloiset!
(Yhdistää Hellstenin ja Karoliinan kädet).
_Hellsten._ Lupaan tuottaa kunniaa valinnallesi, eno hyvä!
_Loviisa._ Hyi! Minä en siedä tätä ilmaa... Tahdon ulos kaupunkia
katselemaan... (hypähtää ylös tuolilta). Heiskanen!... Tuo kenkäni!...
Heiskanen!... Missä hän on?
_Heiskanen_ (on ryöminyt pöydän alle ja nukkunut; herää). Täällä ollaan!
_Loviisa._ Luulenpa, että hän on nukkunut pöydän alle!
_Heiskanen._ Juuri niin! Pitäähän sitä huvitella vähän, kun on
huvimatkalla! (Menee perälle ja kiillottaa kenkää).
Esirippu alas.