_Maiju._ Sitten _Hellonen_.
_Maiju_ (tulee peräovesta.) Luulin nähneeni Hellosen kulkevan kadulla.
(Katsoo ikkunasta.) Hänpä se onkin! (Rykäisee ja viittaa kädellään.) Hm!
Hm! Hän katsoo tännepäin!... Hän tulee ylös!... Nyt hän saakin seista
tuomarinsa edessä -- ja kaikkea tuota... Antaa morsiamensa odottaa
turhaan .. se ei ole kauniisti tehty.
_Hellonen_ (tulee perältä). Sinä kutsuit minua...
_Maiju._ Niin todella teinkin ja kaikkea tuota. Kuuleppas, hyvä herra
paperikorva, miksi annoit minun turhaan odottaa eilen illalla?
_Hellonen._ Piru vieköön! Se on totta se!.. Minun piti olla
ylimääräisellä vahtivuorolla. On paljon matkustavaisia kaupungissa ja
poliisin pitää olla liikkeellä aamusta iltaan.
_Maiju._ Mutta kohteliaana sulhasena olisi sinun pitänyt vastata
kirjeeseeni.
_Hellonen._ En ole nähnyt mitään kirjettä!
_Maiju._ Etkö? Ja minä heitin sen ikkunasta sinulle. -- Voi sun suutari!
Se kai meni sitten tuulen mukana.
_Hellonen._ Niin kaiketi.. Kuin vihurilla pyyhkäisty.
_Maiju._ Kalle! Sinä olet kumminkin niin herttainen »hemmo» -- ja
kaikkea tuota. Minä annan sinulle anteeksi!
_Hellonen._ Minä kiitän! Ei sille voi mitään, kun pitää laiminlyödä
»henttunsa» palveluksessa ollen sekä jalkasin että ratsain. Kokouksiakin
on joka nurkassa... Lähetyskokouksia, työväenkokouksia,
asevelvollisuuskokouksia, rautatiekokouksia...
_Maiju._ Pitävätkö rautatietkin kokouksia?...
_Hellonen._ Rautatienvirkamiehet tietysti .... ja joka paikassa pitää
olla mukana. Pitää korvat auki; tietää kaikki, sietää kaikki...
_Maiju._ Joku tulee! (Kuuntelee peräoven luona.) Se on rouva!
_Hellonen._ Saakeli soikoon!
_Maiju._ Sinun pitää mennä piiloon!
_Hellonen._ Mitä? Minnekkä?
_Maiju._ Tuohon kaappiin!
_Hellonen._ Pitääkö minun -- poliisin, mennä putkaan?
_Maiju._ Sinun täytyy!
_Hellonen._ Saamari. -- Niinpä taitaa olla!
_Maiju._ Sukkelaan kaappiin!
_Hellonen._ No olkoon menneeksi! (Menee kaappiin. Maiju juoksee
keittiöön.)