_Maiju._ _Henrikson_ (tulee kalpeana ja väsyneenä perältä).
_Henrikson._ Vihdoinkin olen kotona! (Panee pois hatun.)
_Maiju._ Kas vaan! Herrahan se onkin!
_Henrikson._ Onko vaimoni jo noussut ylös?
_Maiju._ Ei Jumalan kiitos... Mutta missä herra on ollut yönsä?
_Henrikson._ Etkö ymmärrä, että olin vähän kävelemässä aamuilmassa?
_Maiju._ Alppilasta tänne ... kyllä minä sen ymmärrän!
_Henrikson._ Ah, sinä olet lapsellinen!... Kuinka sinä voit luulla...
_Maiju._ Herra tietysti oli sillä illallisella, josta herra eilen puhui.
_Henrikson._ Mitäs sitte? Liikuttaako se sinua?
_Maiju._ Oi, hyvä herra, vaikka olenkin palvelija ja kaikkea tuota, niin
onhan minulla kuitenkin silmät. Kyllä näin, kun herra hiipi ulos.
_Henrikson._ Todellako?
_Maiju._ Mutta herra voi olla aivan rauhassa. Olen hiljaa kuin hiiri.
_Henrikson._ No se on hyvä... Minä lisään palkkaasi vastalahjaksi...
Niin, katsos, minä en voinut pidättää itseäni menemästä, kun olimme
tulleet Heinosen perheen kanssa teaatterista. Siellä näyteltiin niin
hauska kappale ja se oikein innostutti minua.
_Maiju._ No, oliko sitten hauskaa Alppilassa?
_Henrikson._ Aivan jumalallinen illallinen!... iloiset
tarjoilijattaret... Viiniä virtanaan!... Taisipa mieli olla jokseenkin
melkeässä. Ja sitten käytiin vielä parissa muussa paikassa -- en oikein
muista mitä ne olivat. Noin tunti sitten heräsin puiston penkillä.
_Maiju._ Kyllä herra vaan on oiva poika, uskokaa pois!
_Henrikson._ Ash! Älä siinä nyt viisastele! -- Yksi asia minua vähän
harmittaa, jouduin näet poliisin kanssa tekemisiin.
_Maiju._ Sen voin minä korjata! -- Olen hyvä ystävä poliisin kanssa.
_Henrikson._ Oletko todellakin?
_Maiju._ Olen kyllä ... mutta mitä pahaa olette tehneet?
_Henrikson._ Me vaan vähän melusimme ja lauloimme: Tsing la la, tsing
laa!...
_Maiju._ Aijai, sepä ei ollut hyvää!
_Henrikson._ Niin, tiedätkös, minä voin vähän pahoin. Menen lepäämään
hetkiseksi. Mutta muista! -- Ei sanaakaan!
_Maiju._ Johan sanoin, että olen kuuromykkä.
_Henrikson._ Hyvä!... Korotan palkkasi kaksinkertaiseksi. (Menee
oikealle etummaisesta ovesta.)
_Maiju._ Kiitän nöyrimmästi, hyvä herra. Parempaa isäntää ei ole minulla
koskaan ennen ollut. (Sittenkun Henrikson on sulkenut oven.) No, siinäpä
vasta poikaa -- ja kaikkea tuota! Vanha, nainut mies yökauden ulkona!...
Sellaisia niistä tulee noista siivoista nuoristamiehistä!