_Henrikson._ _Emma_ (tulee lankavyyhden kanssa).
_Emma._ Kas, täällähän oletkin, ukkoseni!
_Henrikson._ No mitä, eukkoseni?
_Emma._ Satuit juuri sopivaan aikaan, ajattelin pyytää sinua auttamaan
minua langan kerimisessä. Tämä vyyhti on sotkeutunut...
_Henrikson._ Pitääkö minun taas olla kerin-akkanasi?
_Emma._ Taasko?... Eikö se ole aina ollut sinusta hyvin mieluista?
_Henrikson._ Kyllä, mutta...
_Emma._ Olethan aina viettänyt aikasi kotilieden ääressä ... eikö totta?
_Henrikson._ Juuri niin.
_Emma._ Ja kun ajattelen, että niin monta aviomiestä istuu myöhään yöhön
ravintolassa! -- Mutta se on vaimojen oma syy. Miksi he menevät
sellaisten kanssa naimisiin, vaikka hyvin tietävät, että heidän tulevat
miehensä ovat tehneet yhden ja toisen tuhmuuden. Kas niin, tule nyt
tuohon jakkaralle ja pidä vyyhteä, minä kerin.
_Henrikson._ Mutta Emma hyvä...
_Emma._ Vastapalvelukseksi laitan illalliseksi mieliruokaasi.
_Henrikson._ Ajattelinkin tänä iltana mennä pienelle illalliselle...
_Emma._ Mitä? Illalliselle? Kenties johonkin ravintolaan ... jonne et
nuorena miehenä ollessasi pistänyt jalkaasikaan? Aijotko todellakin
mennä?
_Henrikson._ Hm! Sinun seurassasi tietysti, eukkoseni.
_Emma._ Minnekkä sitten menisimme?
_Henrikson._ Vaikkapa Kämpin hotelliin...
_Emma._ Ja miksi juuri sinne, jos saan luvan kysyä?
_Henrikson._ Miksikö?... no hyvänen aika! -- on niin hienoa kaikki ...
musiikki hienoa ... ruoka hienoa ... yliviinuri niin hieno...
_Emma._ Vai niin ... luettele nyt kaikki...! Siellä ehkä onkin hienompaa
kuin täällä kotona... Oi, että minun piti vielä kärsiä tämäkin hetki!
_Henrikson._ Ei, kultaseni!... Minä en menekkään... Olen kotona sinun
luonasi... Teen kaikki mitä voin saadakseni sinut iloiseksi...
_Emma._ Kas siitä minä pidän!... Nyt taas tunnen oman vakavan ukkoseni.
Oi sentään, kuinka olemmekin onnelliset!
_Henrikson._ Tavattoman onnelliset!
_Emma._ Kas niin, ota nyt vyyhti ja istuudu jakkaralle!
_Henrikson._ Mutta hitto vieköön! Aivan olin unohtaa sähkösanoman, jonka
äsken sain.
_Emma._ Sähkösanoman!
_Henrikson_ (avaa sen ja lukee): »Olen saapunut Porvooseen. Jonkun
tunnin kuluttua olen koko perheeni kanssa Helsingissä ja toivon saavani
asua sinun luonasi. Lankosi Antti Heinonen». No jopa nyt jotain!
Heinonen tulee tänne!
_Emma._ Sepä vasta oli yllätys todellakin!
_Henrikson._ Hän on lähettänyt sähkösanoman Porvoosta. Hän on siis jo
satamassa. Laita heti kuntoon pari huonetta!
_Emma._ Se on helpommin sanottu kuin tehty ... tulla noin tuostaan ilman
vähääkään valmistusta, (huutaa) Maiju! -- Me menemme tietystikin heitä
vastaan ottamaan!
_Henrikson._ Tietysti, tietysti! On sangen hauskaa tavata heitä.
Sisareni ei koskaan ennen ole käynyt Helsingissä.
_Emma_ (huutaa). Maiju! -- Mikähän sekamelska tästäkin nyt tullee!