Rakas veli Kristuksessa! Kyllä olen voinut aavistaa sinun taaskin
sairastuneen ja siitä syystä olleen estetyn minulle kirjoittamasta,
kun muuten olet niin nopea kirjevaihdossa. Jumalalle olkoon kiitos!
että tilasi on vähän parantunut; mutta meidän iällämme on meidän aina
oltava valmiit täältä lähtöön, sillä Herra tulee useinkin silloin
kun häntä vähimmän odotetaan. Sen lisäksi tekee myöskin vanhuuden
heikkous elämän kuormaksi, että halutaan päästä tämän maailman
kurjuudesta. Saatanan valta näyttää vallitsevan kaikkialla ja
rakkaan Vapahtajamme opetuslapset omat harvalukuiset ja sen ohessa
heikot ja voimattomat. Mikä kärsivällisyys, että hän vielä armahtaa
meitä, eikä jätä kurjuuteemme, tai hylkää meitä. Missä ovat ne
7,000, jotka vielä ovat hänelle uskolliset? Heidän täytyy varmaankin
olla salassa, koska heitä kristillisessä seurakunnassa melkein
turhaan saa etsiä. Ihmeelliset ovat Herran tiet. Ei missään oikein
huomata hänen kirkkoansa, ja kuitenkin on voitto oleva Hänen, ja
lukemattomat joukot, joita ei kukaan voi lukea, ovat Häntä palvelevat
iankaikkisesti! Missä ovat he? Ketkä ovat he? Jos tarkastamme
itseämme, jos tarkastamme kanssa-ihmisiä, huomaamme pelkkää kurjuutta
ja viheliäisyyttä. Missä on pyhien seurakunta, ja missä loistaa
heidän valonsa ja vetää Kristukseen hänen totisia seuraajiansa? Mutta
näyttäköön miten pimeältä tahansa maassa, tahdomme kumminkin pitää
uskomme; päivä tulee, jolloin kaikki on ilmestyvä, niinkuin Herra on
ennustanut. Kasvakaamme vaan kukin kohdastansa uskossa ja hengessä.
Herra tuntee omansa ja on kokoava heidät kaikista maailman ääristä.
Ei ole vielä mitään kuultu millä tavoin koottuja lähetys-apuja
käytetään ja luultavasti ovat itse tuomiokapitulit vielä epätietoiset
miten niitä käytetään. Niiden päätöstä tahdomme odottaa. Mutta sen
verran olen kumminkin huomannut, että paljo epäillystä on kansassa
tästä asiasta. Rakkaat ystävämmekään Paasoinen ja Manninen eivät
ole jättäneet apuansa kolehtiin, vaan äskettäin lähettäneet nämä
rahat minulle Tukholmaan lähetettäviksi, minkä heti teinkin, koska
neitsy H keskikesästä saakka oleskelee Ruotsissa. Tohtori tahtoi
häntä käyttämään merivesikylpyä, vaan hän sairastui kovasti matkalla
Tukholmaan ja oli monta päivää vuoteen omana. Sitte lähettivät
Tukholman lääkärit hänen kylpemään Wisbyhyn Gottlannissa. Hän voi
nyt paljo paremmin, mutta en vielä tiedä milloin hän palaa kotiin.
Minä odotan kirjettä ja toivon myöskin saada kuulla, tuleeko
tohtori Fjellstedt Suomeen meitä tervehtimään. Tavatessaan neitsy
H:n Tukholmassa lausui hän toivon saada tervehtiä veljiä Suomessa
ja kirjoitti minulle, kysyen, luulinko mitään esteitä olevan hänen
tänne tulollensa. Minä kutsuin häntä tulemaan mitä pikemmin, koska
hän kaikkialla otettaisiin avosylin vastaan kun hän on niin hyvin
tunnettu pipliateoksensa vuoksi. Mutta silloin oli hän jo matkalla
Lapinmaahan, enkä minä sittemmin ole saanut kuulla mitään hänestä.
Minä toivon tyttäresi silmätaudin onnellisesti parantuvan, vaikka
professori von Graefe'kään ei voi kaikkia sairaita parantaa. Meidän
läheisyydessämme asuva kihlakunnantuomari Maermontan, jolla on musta
kaihi kummassakin silmässä alkoi myöskin toivoa kuullessaan sanomista
luettavan kertomusta ja matkusti heinäkuussa, mutta palasi heti
parantumattomana.
Saatan nyt ilmoittaa meneväni tänä talvena käymään sukulaisteni luo
isänmaahan ja luultavasti lähteväni matkalle tämän kuun lopussa.
Kirjevaihtomme on siis joksikin ajaksi lakkaava; ja jos sinulla on
jotakin asioimista täällä tai Tukholmassa, niin saattaisit paraite
kääntyä neitsy H:hon, hänen palattuansa Ruotsista. Saan nyt sanoa
jäähyväiset sinulle, veli, toivottaen Herran siunauksen aina,
niinkuin tähän asti asuvan sinussa, rakas veljeni, ja armon ja rauhan
sekä Herran hengen runsaassa mitassa seuraavan sinua päivien loppuun.
Ferd. Uhde.