Rakas veli Kristuksessa! Anna anteeksi, että olen niin kauaksi
jättänyt viime kirjeen vastaamatta; mutta useat toimet ovat minua
estäneet. Oli sangen ikävää nähdä sinun, veljeni, täytyneen
kirjoittaa lyijykynällä. Terveytesi näyttää olevan kovin epävarma,
etkä kuitenkaan saa levätä, mikä olisi sangen tarpeellinen voimain
karttumiseksi. Mutta autuas lepo on sinulle, veli tulossa ja se
on kestävä loppumatta. Herra näkyy tahtovan osottaa sinulle, että
hän antaa kynän levätä ja viettää jälellä oleva aika rukouksessa.
Niin on Herramme tehnyt 82 vuotiaalle Gosnerillekin, joka on
halvautuneena, mutta nyt elää ainoastaan rukoillen. Niin on Herra
tehnyt monelle muulle ja heidän rukouksensa on tuottanut äärettömän
siunauksen Jumalan seurakunnalle, usein ehkä enemmän, kuin heidän
saarnansa. Voittivathan Israelin lapset Moseksen kohottaessa kätensä
ylös rukoukseen! Niin tekivät apostolitkin, ja nytkin on semmoisia
salassa olevia sieluja, jotka Bernier Louwigny'n tavalla lakkaamatta
rukoilevat. Semmoiset ovat maan suolana, joka estää mätänemästä.
Seuraa nyt uutta kutsumusta ja rukoile minunkin edestäni.
Koska mainitset kirjeessäsi noin seitsemänkymmentä ruplaa
lähetysapu-rahoja kokoontuneen, tahtoisin esitellä, että suurena
juhlana, jota 18 p. kesäkuuta vietetään kristinopin 700 vuotta sitte
ensi kerran Suomessa saarnaamisen muistoksi ja jolloin kolehtia
pakanain lähetystölle koko maassa kootaan, silloin nämäkin rahat
jätettäisiin tähän kolehtiin, näytteeksi esivallalle Suomen kansan
halunneen semmoisia keräyksiä Jumalan valtakunnan levittämiseksi ja
sillä olevan semmoista tarkoitusta varten nykyisenäkin hädän aikana
roponsa, jonka se mielellään antaa Jumalan asialle. Suuresti toivon,
että tämä kolehti karttuisi runsaaksi; sillä esivallan silmät eivät
ole vielä auenneet näkemään siunausta, minkä semmoinen Jumalan työhön
osan ottaminen tuottaa. Katsonpa siis parhaaksi olla toistaiseksi
näitä rahoja Ruotsiin lähettämättä. Jos myöhemmin saamme nähdä, ettei
niitä käytetä tarkoituksen mukaisesti, silloin voimme toimia, kuten
ennen. -- -- --
Toivottaen Jumalan armoa ja rauhaa pysyn minä k.e.
Ferd. Uhde.