Rakas veljeni Kristuksessa! Tällä kertaa täytyy minun pyytää
anteeksi, etten vielä ole vastannut jouluk. 29 p. lähettämääsi,
minulle rakasta kirjettäsi. Syynä oli, että neitsy H. tällä ajalla
oli matkalla Jämsään majorin rouvan Jack'in luo, ja minä tahdoin
odottaa hänen palaamistansa, yhdessä hänen kanssaan kirjoittaaksemme
rakkaalle ystävällemme. Vaikka hän jo kuukausi sitte palasi, ei
hän kuitenkaan ennen ole ehtinyt kirjoittaa, mistä hän luultavasti
itse on kertonut sisässä olevassa kirjeessänsä. Hänen mielensä on
jonkun aikaa ollut jotenkin alakuloinen häiriöstä, joka ilmestyi
kristityissä, kun niin monta puoluetta on ja toinen vastustaa
toistansa katkeruudella. Sen lisäksi kun hän joskus huomaa
pappiemme saarnaavan puhdas-oppisesti ja hän alkaa luulla muutoksen
tapahtuneen heidän ajatustavassansa, silloin sattuu usein, että
he saarnatuolissa lausuvat niin varsin kummallisesti rukouksesta,
että luultaisiin heidän hylkäävän rukouksen kokonansa ja että he
semmoisissa saarnoissa tarkoittavat häntä, koska hän koulussa koettaa
mitä vakaisimmin kehoittaa lapsia rukoukseen. Silloin käy hän usein
niin alakuloiseksi, ettei hän luule niiden oleman ensinkään uskovia
sieluja, sekä kammoo kaikkea seurustelemista muiden kristittyjen
kanssa. Minä toivoisin, että sinä, veli, tahtoisit lohduttaa häntä
ja vakuuttaa hänelle puolueita aina olleen ja oleman, kunnes
ihmissu'usta tulee yhden paimenen yksi lauma. Ajatuksia vaihtamalla
edistetään totuuden parasta. Protestantinen kirkko olisi aikoja sitte
vaipunut samaan hengelliseen kuolemaan ja jähmeyteen, kuin katolinen,
jos se olisi kokenut yllä pitää samaa näennäistä, pintapuolista
yhteyttää, kuin jälkimäinen. Kiitos olkoon Jumalalle, että meillä
on vapaus estämättömästi ilmoittaa ajatuksemme. Niin kauan, kun on
kaksi ihmistä, jotka eivät kaikissa täydellisesti ole yksimieliset,
täytyy olla puolueitakin, ja missä suurin hengellinen vapaus ja
Jumalan pelko vallitsevat, siellä tapaamme enimmät oppilahkot,
niinkuin esim. Amerikassa, Englannissa ja Saksanmaalla viime aikoina.
Vasta silloin, kun Kristus pääsee Hengellänsä maailman valtiaaksi,
eri ajatukset katoavat ja kaikki olevat yksimieliset Kristuksessa.
Älkööt kumminkaan tämmöiset seikat estäkö mettä rakkaudella
kohtelemasta kaikkia niitä, jotka uskovat Herraamme Jesukseen ja
häntä rakastavat. Paavali sanoo: jos vaan Kristusta saarnataan, jos
vaan siinä perustuksessa pysytään, että ainoastaan uskolla häneen
pääsemme autuaiksi, niin ei meidän tarvitse huolia muista pienemmistä
seikoista. Ryövärillä ristissä ei ollut aikaa oppia mitään uskon
sääntöjä, mutta hänellä oli usko Kristuksen voivan vapahtaa hänet, ja
hän vapahdettiin.
Minä yhdistyn täydellisesti siihen, mitä sinä, veljeni, lausut
alituisesta rukouksesta ja luulen juuri rukouksen puutteen, mitä
vallitsee uskovissa sieluissa, olevan syynä siihen rauenneesen
hengelliseen elämään, jota kaikkialla huomataan. Arndt "Totinen
Kristillisyys" nimisessä kirjassansa kirjoittaa oivallisesti
alituisesta sydämen rukouksesta ja ottaa parhaat, vanhemmat ja
myöhemmät, opettajat todistajiksi, että ainoastaan n.s. sisällisellä
rukouksella (koska se ei tarvitse sanoja) totinen hengellinen elämä
saatetaan yllä pitää; sillä se on sen hengittäminen. Ei kukaan
kirjoita paremmin tästä harjoituksesta, kuin Tersteegen, kirjailia,
jonka sinä, veljeni, varmaankin tunnet, koska luulen, että yhden
hänen saarnoistansa: "Kristuksen rakkaus vaatii meitä", olet suomeksi
kääntänyt.
Gosner on vakuuttanut minulle hänen ainoana työnänsä vanhoilla
päivillänsä olevan melkein yöt, päivät istua hiljaa Herran edessä ja
pitää Hänelle alituista sabbatia. Silloin saa hän tuntea totisia,
välittömiä taivaallisia liikutuksia; silloin vuodattaa Herra armoa ja
rauhaa hänen sieluunsa; silloin herää hänessä kiitos ja ylistys ja
esirukous kaikkien ihmisten vaan erittäinkin Kristuksen maailmassa
olevan seurakunnan edestä; silloin katoaa aika, kuin jos elettäisiin
jo iankaikkisuudessa, sanalla sanoen, se on taivas maassa. -- Näin
pitäisi kaikkien kristittyjen tila oleman, ja silloin olisi sydän
temppeli, jossa me Simeonin ja Annan tavalla vietämme koko aikamme ja
lakkaamatta palvelemme Jumalaa Vapahtajaamme.
Jokaiselle opettajallekin on se paras harjoitus; sillä tämmöisessä
rukouksessa, kun hän makaa kasvoillansa tomussa eikä uskalla puhua
Herran läsnä ollessa, saa hän osaksensa sen voiteen, joka johtaa
häntä kaikessa totuudessa ja antaa hänelle taivaallista voimaa
sieluja kääntämään. Kymmenen sanaa, puhuttuna tällä voiteella
vahvistettuina, vaikuttavat paremmin, kuin tuntikausia kestävä
saarna. Siispä jos sairaus estäisikin sinun, veljeni, saarnatuolissa
saarnaamasta elä ole toivoton. Herra on kuitenkin antava kylläksi
tilaisuutta muutamilla tämmöisen rukouksen harjoituksesta saaduilla
sanoilla toimittaa Jumalan suuria töitä.
Anna anteeksi että olen niin paljon puhunut asiassa jonka sinä,
veljeni, luultavasti tunnet paremmin, kuin minä mutta se on minun
mieli-aineeni. Jää hyvästi!
Uhde.