"Oi Jumalani!" huokasi Facino.
Tumma, parrakas Koenigshofen tallusti esiin ja puristi voimakkaasti
Bellarionin kättä. Häntä seurasi pieni, ovela piemontilainen, Giasone
Trotta, ja vihdoin komea, tyyni nuorukainen, jota Bellarionin oli
vaikea tuntea samaksi Gian Giacomoksi, jonka hän vuotta aikaisemmin
oli tavannut Theodoren hovissa. Nuori markiisi muistutti tavattomasti
sisartaan, jopa siinä määrin, että Bellarion hätkähti kohdatessaan
hänen tumman, miettivän katseensa.
Raivattiin tilaa Bellarionille ja tehtiin hänelle selkoa
suunnitelmasta. Kaikkiaan tulisi nyt Facinolla olemaan käytettävissään
kahdeksantuhatta miestä, ja tämä määrä oli täysin riittävä. Varukset
ja ratsut olivat moitteettomat. Jalka- ja ratsuväen lisäksi oli
käytettävinä toistakymmentä tykkiä ja kymmenen pomminheittäjää.
"Entä taistelusuunnitelma?" kysyi Bellarion.
Siitäkin tehtiin selkoa. Luonnos oli hyvin yksinkertainen.
Marssittaisiin Milanoon, jonka piiritykseen heti ryhdyttäisiin.
Alessandrian muurien kupeella odotteli jo armeija täysin lähtövalmiina.
Bellarion mietti tuokion, ennenkuin lausui mielipiteensä.
"On toinenkin tapa", sanoi hän vihdoin, "jota ehkä ette ole vielä
tulleet ajatelleeksi Boucicault on ahmaissut enemmän kuin hän
jaksaa sulattaa. Saadakseen Milanon haltuunsa täytyi hänen viedä
sotanäyttämölle koko armeijansa. Milanolaiset vihaavat ranskalaisia,
jotka eivät suinkaan esiinny kovin hienotunteisesti. Te pidätte
Milanoa vihollisena, kun itse asiassa Boucicault on ainoa vihollinen.
Suojellakseen itseään Milanossa on hän jättänyt Genovan alttiiksi
kenen hyvänsä käydä sisään. Miksi tähtäätte hänen sydämeensä, joka on
kilven takana turvassa? Miksi ette tähtää päähän, jota ei suojaa edes
kypäräkään?"
Kukaan ei vastannut. Ääneti tuijotettiin nuorta johtajaa ja katseet
kehoittivat häntä itseään vastaamaan kysymykseensä.
"Älkää siis havitelko Milanoa nyt, vaan marssikaamme Genovaan.
Ajattelemattomuudestaan saa Boucicault vielä vastata isännälleen,
Ranskan kuninkaalle. Genovalaiset itse eivät pysty vastarintaan ja
kaupunki voidaan luultavasti vallata ampumatta laukaustakaan."
Markiisi Theodore ilmaisi lämpimästi ihailunsa, mutta Facino keskeytti
tuimasti:
"Odottakaahan! Odottakaa!" Häntä ei miellyttänyt ajatus, että Theodore
saisi osansa saaliista, ennenkuin toinen sopimuspuoli oli saanut
mitään. "Miten saattaisi Genovan valtaus Milanon meidän käsiimme?"
"Boucicault rientää heti Genovaan", vastasi Bellarion. "Hän astuu ulos
linnoituksestaan, mutta hänen on pakko jättää varusväkeä Milanoon."
Strateegisesti katsoen oli suunnitelma niin hyvä, ettei Facino
vastustellut enempää, vaikka hän ei malttanutkaan olla myöhemmin
ilmaisematta Bellarionille epäilyjään Theodoren rehellisyydestä.
"Ette tee tätä Theodoren hyväksi, vaan omaksi hyväksenne", vastasi
Bellarion. "Ei teidän tarvitse kadehtia hänen näennäistä menestystään.
Se voi käydä hyvin lyhytaikaiseksi. Hänenkin on maksettava jonakin
päivänä."
Facino naulitsi häneen tiukan katseen. "Mitä?" huudahti hän. "Mitä
selvittämättömiä asioita sinulla on Montferratin Theodoren kanssa?"
"Tiedän vain, että hän on lurjus,"
"Jos aiot ruveta kaikkien Italian lurjusten rankaisijaksi, saat
totisesti hommaa. Tuo tuollainen on suottapäiväistä haihattelua."
"Sanokaa sitä vain siksi, jos teitä haluttaa", mutisi Bellarion
mietteliäänä.