"Olette ollut niin yksin näinä päivinä. Olette kartellut minua yhtä
innokkaasti kuin minä olen yrittänyt lähestyä teitä."
"Saatoinko aavistaakaan, että haluaisitte tavata minua?"
"Teidän olisi pitänyt huomata..." Kreivitär huoahti. "Annatte selvästi
ymmärtää, ettette anna anteeksi."
"Kuinka niin? En kanna kaunaa ainoallekaan miehelle tai naiselle."
"Kuinka suurenmoista! Ihmettelenpä miksi oikeastaan olette lähtenyt
taivaasta harhailemaan tänne syntiseen maailmaan!"
Huudahdus pääsi häneltä kuin vahingossa ja hän yritti heti korjata
sanojaan. "Ei, ei. Hyvä Jumala, en tahtonut loukata teitä. Mutta
te olette niin kylmä, niin tyyni! Olette mainio sotilas ja teitä
kunnioitetaan, mutta miehenne eivät rakasta teitä."