"Ehkäpä tahdotte väittää, että uskottelitte Facinolle samaa?" Ja
vastausta odottamatta hän musersi nuoren miehen täydellisesti.
"Teidän kaltaisestanne kiipijästä voi uskoa mitä hyvänsä. Annoitte
kaikkien luulla teidän kaatuneen Travon luona, jotta ylösnousemuksenne
tehostaisi urotöittenne vaikutusta."
"Miten häpeällistä!" huudahti Bellarion, suuttuneena moisesta
syytöksestä.
"Eikö teitä lyöty ritariksi sen hälinän johdosta, jonka tieto
kuolemastanne aiheutti? Huomenna teidän on osoittauduttava saamienne
kunnianosoitusten arvoiseksi. Siitä syntyy mielenkiintoista nähtävää."
Näin neito jätti hänet, iskettyään hänen sydämeensä haavoja, joitten
parantumiseen tarvittaisiin paljon aikaa. Kun nuori mies vihdoin
kääntyi poistuakseen, joutui hän Facinon puolison kanssa vastakkain.
Facino itse seisoi hieman taaempana.
"Olette kalpea, Bellarion", virkkoi kreivitär.
"Niinkö madonna? En voi oikein hyvin."
"Ethän vain liene sairas?" Facinon ääni oli vakava.
Bellarion-veitikka havaitsi tilaisuuden tulleen. Hän sipaisi otsaansa.
"Ei tämä mitään vaarallista liene. Olen uupunut, siinä kaikki."
"Sinun pitäisi mennä makuulle, poika."
"Olen itse samaa mieltä."
Hän kääntyi lähteäkseen. Myöhemmin levisi juhlavieraitten keskuuteen
huhu, että Bellarion oli sairastunut, ja seuraavana aamuna oltiin
hiukan ällistyneitä, kun saatiin tietää, että nuori ritari makasi
kuumeessa, eikä voinut ottaa osaa turnajaisiin Porta Gioviassa.
Lääkärinsä mukana lähetti Bellarion Carmagnolalle kirjeen, jossa
syvästi valitti, ettei kyennyt nousemaan vuoteestaan taittaakseen
peistä hänen kanssaan.