"Teidän ylhäisyytenne kärsivällisyys on ensimmäinen kokemani ihme."
Facino nauroi ääneen. "Jopa olette ujostelematon veitikka." Hän
nousi. "Olisipa tainnut teidän käydä hullusti, ellen olisi saanut
yht'äkkiä tietää, että minulle on lahjoitettu poika." Ja Bellarionin
sanattomaksi hämmästykseksi laski kuuluisa sotilas kätensä hänen
olalleen, katsoen syvälle hänen silmiinsä. "Koetitte pelastaa Pusterlan
hengen ajattelematta vaaraa, johon itse jouduitte, ja se teko on teille
kunniaksi. Ansaitsette palkkion. Teistä siis aiotaan munkkia?"
"Se on apotin toivomus." Bellarion oli punastunut hiukan kuullessaan
kiittävät sanat. "Niin kai käykin palattuani Paviasta."
"Apotin toivomus? Onko se myös oma toivomuksenne?"
"Alan pelätä, ettei niin ole."
"Pyhä Gothard, ettepä tosiaan ole papinkokelaan näköinen. Mutta omahan
on asianne." Käsi luiskahti nuorukaisen olkapäältä ja Facino asteli
pylväskäytävää kohti. Yötaivas näytti safiirinsiniseltä. "Annan teille
suojelukseni, ja huomenna voitte rahalla ja vaatteilla varustettuna
jatkaa matkaanne Paviaan."
"Vahvistatte uskoani ihmeisiin, herra", sanoi Bellarion.
Facino hymyili ja kutsui palvelijoita. Hän käski antaa Bellarionille
syötävää ja vaatteita. Senjälkeen he jatkaisivat keskustelua.