"Senjälkeen, herraseni, vapautuisitte ennakkoluulosta, jonka on
aiheuttanut tämän nuorukaisen kumppanuus rosvon kanssa, ja voisitte
helpommin ratkaista hänen osuutensa viimeöisessä tapahtumassa."
Ja tähän päättyi toistaiseksi Bellarion Canen juttu, suureksi
pettymykseksi läsnäolijoille, jotka olivat odottaneet saavansa kuulla
monta merkillistä paljastusta.
Valtionhoitaja jäi oikeussaliin vielä senjälkeen kuin Bellarion oli
viety pois, vaikka hän luultavasti ei tällä kertaa välittänytkään
erikoisesti muiden juttujen käsittelystä. Messer Aliprandi sitävastoin
poistui samoinkuin useimmat hovimiehetkin ja ruhtinatar Valeria,
joka oli kalpea ja huolestunut. Neito vihjasi Dionaralle jotakin
suuttumuksestaan ja pelostaan.
"Varas, urkkija ja murhaaja", mutisi hän. "Minä luotin häneen ja hän
murskasi kaikki toiveeni. Hupakon palkka."
"Mutta jos hän sittenkin on se, joksi itseään väittää?" arveli monna
Dionara.
"Muuttaisiko se asiaa? Hänet lähetettiin vakoilemaan minua, tunsin sen.
Ja uskoin kuitenkin hänen valheitaan."
"Mutta jos hän oli urkkija, niin miksi hän neuvoi teitä vetäytymään
pois salaliitosta?"
"Jotta saisi täydellisemmät tiedot osuudestani siihen. Hän murhasi
Spignon, rehellisimmän ja luotettavimman heistä kaikista." Kyyneleet
sumensivat hänen katseensa.
"Miksi hänet sitten vangittiin?"
"Sattumalta. Se ei ollut suunnitelmassa. Menin katsomaan kuinka he
siitä selviytyisivät, ja näin."
Madonna Dionara ei ollut niin selvänäköinen - kenties.
"En käsitä, miksi hän murhasi kreivin", tuumi hän.
"Etkö?" Ruhtinatar naurahti ilottomasti. "Ei ole vaikeata ymmärtää,
mitä tapahtui. Spigno ja nuorukainen olivat täysissä pukimissa. Spigno
epäili häntä ja piti häntä silmällä. Tuon nuoren konnan käynti hovissa
oli erehdys hänen puoleltaan. Spigno pani hänet tiukalle ja ehkä
paljasti hänet, ja pelastaakseen nahkansa tappoi Bellarion kreivin.
Miksi nuo muut pakenivat? Koska he pelkäsivät joutuvansa ilmi. Eikö
tämä ole päivänselvää?"
Dionara-neito pudisti päätään. "Jos markiisi Theodore suunnitteli
veljenne tuhoamista, teki tämä juttu varmasti lopun hänen aikeistaan.
Jos asianlaita olisi sellainen kuin väitätte, olisi messer Bellarion
oikeudessa puhunut suunsa puhtaaksi. Miksi hän olisi ollut puhumatta,
kun kerran päinvastainen menettely olisi ollut kaikinpuolin markiisille
eduksi?"
"En tiedä", sanoi ruhtinatar. "Kukaan ei tiedä, mikä valtionhoitajalle
on eduksi. Hän työskentelee hiljaisuudessa, voimakkaasti ja hitaasti.
Hän ei iske ennenkuin on varma seurauksista. Etkö huomannut, miten
Bellarion ja valtionhoitaja vaihtoivat silmäyksiä? Etkö nähnyt, että
messer Aliprandi sekaantui asiaan setäni kuiskattua hänelle jotakin?"
"Mitä tuo sekaantuminen lopulta hyödyttää, jos mies ei kerran ole se,
joksi hän itseään väittää?"
Ruhtinatar oli ivallisen näköinen. "Hän voi olla Bellarion Cane ja
samalla se, jona minä häntä pidän. Mikään ei estä. Mutta tekeepä
mieleni ennustaa vähän. Tuo messer Bellarion ei enää joudu oikeuteen.
Hänelle annetaan tilaisuus karata."