"Hoho! Minä kai tässä kyselen."
"En ainakaan minä tiedä", vastasi Bellarion hitaasti. Markiisi nojautui
taaksepäin tuolissaan. Tavallisesti oli hän hyvin salaperäinen, mutta
nyt hän hämmästyttävän ajattelemattomasti paljasti itsensä.
"He eivät luota teihin vielä tarpeeksi. Palatkaa heidän luokseen ja
tiedoittakaa minulle kaikesta, mitä kuulette. Olkaa huolellinen, niin
palkitsen teidät runsaasti."
Bellarion säikähti oikein todenteolla. "Eikö teidän ylhäisyytenne
aiokaan iskeä heti? Vaikka voisitte..."
Markiisi vaiensi hänet tuimasti. "Olenko pyytänyt neuvoanne? Tiedätte,
mitä teidän on tehtävä. Saatte mennä."
"Mutta, teidän korkeutenne! Olen tullut tänne avoimesti, kaikkien
nähden. Olisi vaarallista palata heidän luokseen enää."
Valtionhoitaja ei piitannut hänen levottomuudestaan, vaan hymyili.
"Olette lähtenyt vaaralliselle tielle — johan sen sanoin. Tahdon
kuitenkin auttaa teitä. Muistan nyt, että minulla on kirje, jossa
Facino pyytää minulta suojelusta ottopojalleen niinkauan kuin tämä on
Casalessa. Sellaista pyyntöä en voi hylätä. Facino on tätänykyä suuri
herra Milanossa. Annan tiedon hoville täälläolostanne. Senjälkeen
voitte huoleti liikkua täällä vapaasti. Uskotelkaa tovereillenne
saavuttaneenne suosioni ja selittäkää, että aiotte käyttää
luottamustani heidän etujensa hyväksi. Se riittää. Toivottavasti tapaan
teidät taas illalla. Ja nyt, Jumalan haltuun."
Bellarion poistui koko lailla ymmällä. Alku oli ollut lupaava, mutta
kaikki oli kuitenkin sujunut toisin kuin hän oli odottanut. Ellei hän
olisi ilmoittanut olevansa Facino Canen kasvatti, olisi hän tuskin
voinut tyydyttävästi tehdä selkoa täällä olostaan ja toiminnastaan.
Tämä taas oli välttämätöntä, jotta hän voisi auttaa ruhtinatar Valeriaa
selviämään pälkäästä, josta neito omin voimin ei olisi mitenkään
päässyt, joutumatta kahta pahempaan pulaan. Hän oli vankasti luottanut
siihen, että valtionhoitaja siekailematta kävisi salaliittolaisten
kimppuun, niinpian kuin saisi heidän olemassaolostaan tiedon, mutta
havaitsikin nyt, että markiisi Theodore oli ollut tietoinen hankkeesta
ja sen suunnittelijoista kenties jo kauan aikaa. Tämän vuoksi kai
hänen ylhäisyytensä niin hanakasti oli uskonutkin Bellarionin juttuun.
Hänellä ei ollut mitään syytä epäillä sitä. Mahdollisesti oli hän
kuullut puhuttavan Bellarionistakin yhtenä niistä miehistä, jotka
kokoontuivat neuvottelujaan pitämään Barbarescon taloon.
Bellarion oli siis epäonnistunut. Kaikki mitä hän oli saanut aikaan
oli jonkinlainen palvelussopimus, joka velvoitti hänet työskentelemään
markiisin hämäräperäisten pyrkimysten hyväksi.