"Älyllä selviydytään aina, madonna", muistutti Bellarion.
"Pahoittelen suuresti, että satuin... Annan teille kymmenen tukaattia,
jos nimittäin ei ylpeytenne..."
"Pidätte minua ylpeänä?"
Ruhtinatar katseli häntä ylen huvitettuna. "Suorastaan äärettömän
ylpeänä, sanomattoman, käsittämättömän suurenmoisena."
"Otan vastaan nuo kymmenen tukaattia saadakseni teidät vakuutetuksi
inhimillisyydestäni. Ehkäpä voin käyttää ylijäämänkin teidän
korkeutenne palveluksessa.
"Palveluksenne on päättynyt niin pian kuin kreivi Barbaresco on saanut
viestini."
Bellarion kääntyi lähteäkseen siinä varmassa vakaumuksessa, että hänen
korkeutensa oli käsittänyt erehtyneensä.
Hänen korkeutensa, nähkääs, oli aivan oikeassa, pitäessään Bellarionia
hieman pöyhkeänä.