vv. 9, 10. Siivon, kainun tytön ei sopinut mäkiä ja kukkuloita myöten
hypiskellä.
vv. 11, 12. Marjatan huviksi ja onneksi.
vv. 27, 28. Ylempänä, kun että olisi maasta käteensä saanut,
alempana, kun että olisi puuhun kiivetä tarvinnut.
vv. 36-38. Tuli raskaaksi.
vv. 43, 44. Synnyttämisen tuskissa.
vv. 57, 58. Ei tiedetä, mitä sukua oli.
v. 62. Onko elätettävä, vai kadotettava; k. vv. 69-74.
vv. 69-74. Arveli niin oudolla ja eriskummaisella tavalla si'inneestä
ja syntyneestä lapsesta ei ikinä hyvää maalle tulevan.
vv. 79, 80. Niitä suuria syitä ja tuhmia töitä ei sen paremmin
nimitetä. Tarkoitettaisiko Joukahaisen sisaren surmaa, vai Ilmarisen
väkinäistä Pohjolaan lähettämistä, vaiko sammonkin itsevaltaista
ryöstämistä Pohjolasta.
vv. 83-86. Ukko hämmästyksissään puoli-kuisen lapsen puhunnasta,
paikalla ristei hänen ja ennusti hänestä koko maan valtiaan tulevan.
vv. 89-122. Ihmeteltävä on, Väinämöisen vastustelematta luopuneen
entisestä arvostansa ja vallastansa.
vv. 101-110. Suomen nykyiset kansalliset ja kielelliset riennot näitä
Väinämöisen ennustus-sanoja par'aikaa ovat toteumaan saattaneet.
vv. 115, 116. Maan ja taivaan yhtymä-paikkaan asti. "Sieltä hän vielä
kerran ilmi elävänä tulee takaisin tänne", niin ainaki runolaulajat
tavallisesti vakuuttavat; k. III: 123.
v. 129. Viikate käypi tylsäksi.
vv. 131, 132. Vesi, joen mutkasta päästyänsä, kulkee laimeammasti.
vv. 143, 144. Aika, joka synnytti ja kasvatti Suomen laulun, ei ole
enää jälillä.
vv. 147-150. Vieraskielinen vallasväki, joka yhtä paljon kun puut
korvessa suosii lauluani.
vv. 151-154. Tulin varhain vieraan esivallan alle.
vv. 157, 158. Kylmille, pohjoisille maan rajoille.
vv. 173, 174. Yksi tuskastuu suomalaisiin sanoihini, toinen
yksi-ääniseen nuottiini.
vv. 177, 178. Sanoo, ei taitavani laulaa kauniisti ja niin, kuin
oikein pitäisi.
vv. 183-186. En ole, kun vallasväki, käynyt etäämpänä oppia hakemassa.
vv. 188-194. Piti vääntää alinomaa työssä kiinni, etten saanut aikaa
muualta oppia hakemaan lähteä, ja muutenkin olin silloin vielä pieni
ja ymmärtämätön lapsi.
v. 196. Suksimiehistä on sillä vaikein kulku, joka ensin hiihtää
ladun jälettömään lumeen. Valmista latua on toisten paljo huokeampi
kulkea. Jälki jäänehen vetääpi, umpi uuvuttaa hyvänki.
vv. 197, 198. Tietöntä matkaa kulkeva taittelee puiden latvoja ja
karsiskelee oksia puista, jotta toiste jälkeenpäin osattaisi niiden
viittaamalla samaa matkaa paremmin kulkea.