v. 4. Tiedusteli jo illalla ennen.
vv. 11-12. Isommissa pereissä leivottiin joka aamu, mitä päiväksi
tarvittiin; emännän ei siis tarvinnutkaan erittäin Kullervoa varten
leipomaan ruveta.
vv. 15, 16. Laitti kauniimman näköiseksi päältä-päin.
vv. 21, 22. Elä nyt, vaikka näin kauniinki leivän saat, sitä kohta
syömään rupea.
vv. 27-158. Karjanluku monilla erityisillä pienemmillä osilla (k.
VIII: 135-138 muist.). Semmoisia ovat uloslasku-sanat, syöttö-,
kaitsento- ja kotiinsaatto-sanat, otson-sanat jne.
vv. 55-58. Tuoreilta, ruohoisilta paikoilta.
v. 66. Se olisi emännän häpeä ollut, jos parempaa karjaonnea ei olisi
ymmärtänyt loitsia.
v. 76. Kesanto-pellolle tahi nurmelle laitettiin joka ilta karjan
savua eli suitsua lastuista, jotka sytytettiin palamaan ja peitettiin
turpeilla eli mullalla yön ajaksi kytemään. Se tehtiin sääskien
karkottamiseksi, jotka metsästä karjaa seurasivat.
v. 88. Kankaita, joilla lehmät kokoovat piimää (maitoa) utariinsa.
v. 92. Paimenet laitumella soittelevat torveansa, milloin karjan
yhteen kokoomiseksi, milloin metsän petoin säikyttämiseksi, milloin
toistensa huviksi.
vv. 99, 100. Erinomaisen syömähalun saatuasi.
vv. 101-104. Aineita, joita karhu väli-aikoina mielellään syöpi.
vv. 105, 106. Ilman minun lehmittäni.
vv. 107-114. Häväistys-sanat.
vv. 117, 118. Jos tahdot voimaasi ja urhoollisuuttasi osottaa.
vv. 127-130. Lumoo karhun silmät niin, että luulee lehmiäni muiksi
aineiksi.
vv. 135, 136. Metsän petoja vertaa metsän haltian koiriksi.
vv. 153, 154. Metsän väki, korven ja salon haltiat.