vv. 2, 3. Sai ne jotensaki itsevaraisiksi.
v. 12. Venäläiset jo silloinki harrastelivat kauppaa.
vv. 16-18. Mailmassa mies tulee joksiki, kotinurkissa usein ei
muuksi, kun vanhempainsa ristiksi.
vv. 33-40. K. XXII: 7, 8.
v. 54. Sanoi pilkalla sotijaloksi, kun Kalervon koko sotaväki nyt oli
siihen poikaan supistunut.
vv. 57, 58. Päivän sana välistä näyttää pidempääkin epämääräistä
aikaa osottaneen.
v. 60. Lehmuspuusta tehtiin kapineita, joita tahdottiin sievän
näköisiksi.
vv. 64-66. Untamon pelko lapsen sanoilla osotettu.
v. 66. Äitini kyyneleet.
v. 70. Julmimmatkin ihmiset usein kavattavat suoraan surmata sen,
josta pelkäävät pahaa itselleen, jonka tähden koettavat siitä muulla
tavalla lopun saada.
vv. 79, 80. Ei ollut millänsäkään koko yrityksestä.
vv. 95, 96. Kohenteli valkeata paremmin palamaan.
vv. 109-114. Piirusteli tammeen kuvia sotahaluisen mielensä
osotteeksi.
v. 122. Vaaksan entiselle pituudellensa lisäksi.
vv. 126-128. Huolettomalla hoidollaan saatti lapsen kuolemaan ja
viskoi kätkyen tuleen, kun sitä ei enään tarvittu. Kätkyet silloin
olivat pieniä, halpaisia, tavallisesti yhdestä puusta kaverrettuja
tahi päreistä tehtyjä koppia, jotka ripustettiin orsista kiikkumaan.
vv. 130-132. Syyn itsellensä antaen, kun oli pannut hänen
sopimattomaan työhön, jo kokee laittaa häntä sopivampaan.
vv. 135, 136. Luultavasti peräti toiseen paikkaan, kun mihin oli
neuvottu.
v. 145. Ei ole kasken näköinenkään.
vv. 149, 150. Pahottelee hyvän metsänsä menettämisestä.
vv. 167, 168. En pääse tavalla enkä toisella aitauksen sisään.
vv. 173, 174. Pilasi elot paljaaksi kahuksi.
vv. 188-190. Runo pilkallisesti käyttää _äijän_ sanaa.