vv. 7, 8. Luki eli lauloi kunki eri työn tahi paikan hyväksi ne
tieto- eli mahtisanat, jotka sillen antoivat onnea ja menestystä,
erityiset sanat pohjalle, toiset laidoille, kokille, kaarille jne.
vv. 17, 18. Jo kaikki valmiiksi saatuansa ei muistanut sanoja, joita
juuri viimeisiin töihin tarvittiin.
vv. 22-24. Lieneekö ollut mielessään käydä entisiltä Tuonelaan
menneiltä tietäjiltä niitä kysymään, sillä paljo mahtia ja tietoja
arveltiin vainajoiden kanssa Manalaan joutuneen, kun eivät olleet
niitä eläissään muille ilmoittaneet. Tietäjät silloin pelkäsivät
tietonsa vähenevän heiltä itsiltänsä, jos ilmoittivat sen muille.
vv. 39, 40. Manalaiset olivat ko'oltansa pienenlaatuista väkeä.
vv. 45, 46. Terveitä, voimissaan olevia ihmisiä ei odotettu Manalaan.
vv. 51-54. Kuvailee runoa eläväksi, reellä kulkevaksi olennoksi.
v. 64. Sanoo: _ei paljo_, arvelee: _ei yhtään_.
vv. 66, 67. Vaikeimman ja vaarallisimmanki työn kesken heittäminen
pidettiin häpeällisenä.
vv. 87, 88. Tuonelasta ei annettu tietoja elävillen ihmisille.
v. 89. K. X: 127, 128.
v. 98. Makasi puolivalveella, koiran unta.
v. 106. Monta tärkeätä työtä tietäjät vieläki toimittelevat
yksinäisillä vesikivillä, so. kivillä, joiden ympäri vesi kulkee.
Luulevat semmoisen paikan rikkeitä ja muita loukkauksia vastaan
paremmin vakuuttaa taitavansa.
vv. 131-134. Mahdikkaat tietäjät tositarpeessa taisivat itsensä
muiksi olennoiksi muuttaa; k. VIII: 135-138.
vv. 142, 143. Varjelkoon ketään itse Manalaan menemästä.
vv. 153-162. Joku hämäräinen tieto oli silloinki toisesta elämästä.
vv. 155, 156. Elkäät tehkö pahaa eli vääryyttä viattomille ihmisille;
k. IX: 315-322.