vv. II, 12. Runo näillä sanoilla tarkoittaa hänen häilyväistä,
huikentelevaa luontoansa.
vv. 21-32. Kuvallinen osotus korkeasukuisista, rikkaista kosijoista.
v. 42. Niiden joukkoon, jotka ovat suurempi-sukuisia, kun sinä itse
olet.
v. 44. Vaikka elettiinki niinä aikoina tasavallassa, niin se ei
estänyt ylhäisten ja alhaisten erotusta kansassa.
vv. 46-48. Semmoinen kaunis, muhkea mies, kun minä olen, kyllä saapi
tytöt mieltymään, ettei sukua kysytäkkään.
vv. 53-54. Silmät lienevät enemmän tyttäriin, kun veräjään päin
eläneet.
vv. 60, 61. Suuttumisen merkki.
vv. 81, 82. Tällä vastauksellansa ilmoittivat häntä neitosten
seuroihin ei tahdottavan.
vv. 99, 100. Kulki paljon sekä jalan että venehin.
vv. 123-128. Tämä kova, tytöille varta vasten sovitettu uhkaus jopa
vainen taisiki heidän suunsa tukkia.
vv. 135, 136. Piti Saaren miehiä varoa ja pimeän aikana liikkua.
vv. 137, 138. Tätä tyttöä, joka nyt on omanani.
vv. 159, 160. Hiiden väki oli mainioita seppiä.
vv. 161, 162. Sodassa julistan nimeni suurisukuisten vertaiseksi,
ylenen niiden rinnalle.
vv. 170-172. Sen-aikuiset sodat enimmiten olivat ryöstöretkiä,
saaliin halusta nostetut.
vv. 175-182. Lemminkäinen vertaa miesten sodankäyntiä naisten
tanssipitoihin ja lupaa ei sotaan lähteä, jos toinenki voisi itsensä
tansseista pidättää.
v. 199. Mitä varten eli minkä toivossa läksin matkalleni.
vv. 219-222. Näyttää kun Lemminkäisen tupa olisi kehnon puoleinen
ollut vanhoilla lahonneilla seinillä, pienillä ikkunoilla ja
kaitasilla lattioilla.