9. RUNO

v. 4. Pirtissä on kaksi kattoa, välikatto ja ulkokatto.

vv. 5-8. K. VIII: 139-146.

v. 21. Raudan syntysanoja ei muistanut; k. VIII: 135-138.

vv. 27-34. K. I: 31 ja seur., ja XVII: 123-128.

v. 32. Alisten sekä ylisten ilmakertain.

vv. 38-42. Si'itti ja synnytti itsestänsä.

v. 59. K. vv. 29, 30.

vv. 71-76. Oli kauvan suossa, kenenkään tietämättä sitä raudaksi.

v. 112. Ihminen oli myös Luonnottarien synnyttämä, ja siitä runo

häntä sanoo raudan veljeksi, suvuksi tahi heimoksi (vv. 119, 120).

v. 127. Vahingolliset elävät arveltiin Hiiden hallittavina olevan.

v. 142. Tarkoittanee vanhaa satua, jonka mukaan koira olisi vannonut

johon kuhun ei koskevansa ja sitte sen kuitenki syödä hotaisnut.

vv. 143, 144. Ihmistä; k. v. 112.

vv. 151-176. Herjaus- eli kehnonsanat, joilla loitsija toivoo jonkun

aineen tahi elävän paremmin vallita taitavansa, kun muistuttaa sitä

entisestä huonoudestansa.

vv. 159, 160. K. vv. 47-56.

vv. 165-168. K. vv. 65-84.

vv. 171-176. K. vv. 95-120.

v. 181. Sitä, joka on yhtä syntyperää sinun kanssasi; k. v. 112.

vv. 183-190. Raudan pelotussanoja.

vv. 191-226. Veren salpaus- ja uhkaussanoja.

vv. 208-212. Jonkun tarinallisen muinaistapauksen muistelmaa.

vv. 213-218. Sanat, jotka luettiin tulikuumalla raudalla haavaa

polttaissa.

v. 232. Tammenkuorella on jumoova eli kokoova, veren ja muissa

vuodoissa avullinen voima, ja sama voima on tuhatlatva- eli

kärsäheinälläki (v. 234).

vv. 235, 236 ja 242-244. Kaukaa ulkomailta saadut aineet jo

silloinkin olivat erinomaisessa arvossa.

v. 243. Monet tietäjät olivat niihin loitsuluvuillansa voimaa

lisänneet, jota eri sanalla nimitettiin voidetten _lukemiseksi_ eli

_katsomiseksi_.

vv. 251, 252. Niin väkeviä, että kallioin halkeematki niillä

voideltuina liittyivät yhteen.

vv. 263-270. Turvasanat. Omiin voimiinsa luottamista pidettiin

vaarallisna; k. VIII: 111-114 ja 169-176.

vv. 275-280. K. XLV: 73-92.

vv. 291, 292. Jotta ei tulisi vikaa eli haittaa jälkeenpäin tuntumaan.

vv. 299-312. Kiitossanoja.

vv. 315-322. Monessa muussaki tilassa Väinämöinen osotti huolta

jälkeisistänsä pitävän.

Kalevala (1862): Lyhennetty laitos · 第 66 / 107 题