Suomen suomenkielisen yhteiskunnallisen luomisen tähän asti tärkein
ja ilmekkäin aikaansaannos, Suomen uusi eduskuntajärjestys valaisee
syntyhistoriassaan ja rakenteessaan mitä elokkaimmin sitä
yksilöllistä viljeltymättömyyttä, jonka katveessa julkinen
elämämme vielä on.
Vain ympäristössä, jossa yksilölinen arvostelu ja itsenäinen,
asiallinen pohdintakyky vielä ovat aivan alkuasteella saattaa
tilapäinen mielialapuuska siten riuhtaista yhteiskunnallisen
kehityssuunnan aivan uusille, oudoille, jopa seikkaileville urille
kuin suurlakon tapahtumat meillä. Vain yleisen mielipiteen
luonteettomuus, viljelemättömyys ja kehittymättömyys selittää
sen, että kokonainen kansa hetkellisessä, sokaistussa hurmiossa
yrittää viskata siihen-astisen historiallisen yhteiskunnallisen
rakenteensa sivulle ja kevytmielisessä, vaistottomassa rohkeudessa
ryhtyy sepittelemään itselleen uutta, tilapäisten parantelijain
sille tyrkyttelemää patenttijärjestystä.
Kuten esi-isäinsä itsetiedottomuuden unesta virvonnut nykyaikainen
talonpoika ensi tietoisuuden työnään turmelee esi-isäinsä
hänelle jättämän kodin: paloittaa seinät ikkunoiksi ja oviksi,
rakentaa julkihuoneet ja verannat, mutta hävittää tuvat, korottaa
katot ja korustaa salit, mutta unohtaa ovien ja ikkunoiden
ylenpalttisuuden välille varata itselleen vuoteen tilan,
vierashuoneittensa sekaan perheen huoneen, koko asuntonsa
tehdasmoiseen suurekkuuteen asuttavuuden ja kodin leiman; samaten on
Suomen valveutunut kansakin luodessaan uuden eduskuntajärjestyksen
unohtanut, että yhteiskuntaa ei järjestetä näöksi ja
näyteltäväksi, vaan elettäväksi, että yhteiskunnallisen luoman
kelpoisuus ei ole siinä, kuinka uusikuosiseksi se on sattunut
luontumaan, vaan siinä, kuinka taipuisasti se soveltuu oleviin
olosuhteisiin ja palvelee elävän elämän tarpeita luoden olevan,
menneisyydeltä perityn yhteiskunnan pohjalle kehittyneitten,
muodostuneitten elämäntarpeiden mukaista uutta.--Eduskunnan autuus
ei ole siinä, kuinka väljille äänioikeuksille se rakentuu, vaan
siinä, miten työkelpoisa elin se on yhteiskunnalle, miten runsaasti
yhteiskunnallisen työskentelyn taitoa, kokemusta ja kypsää,
raitista, uskaltavaa malttavaisuutta se voi pusertaa, kohottaa esiin
kansasta kansan yhteisiä asioita hoitamaan.
Suomen nykyinen eduskuntajärjestys edustaakin erikoisen valaisevasta
nuorta, juurtumatonta yhteiskunnallista sivistystämme. Se on
kauttaaltaan rakennettu, ei missään kohdassaan muodostunut, se on
perustunut aatteille, ei elämälle. Se kantaa kaikessaan
hyväätarkoittavan, mutta löyhän ja hetkellisen aatteilun,
suuntailun Ja intoilun leimaa löytämättä missään todellisuuden,
olevaisuuden ja lahjomattoman käytännöllisyyden vankkaa
kulmakiveä. Siellä, missä olisi rakennettava salaperäisen,
näköä vaihtavan, mutta sittenkin pysyväisen yksilöllisen
ihmisluonteen tarkasti vaarinotetuille, tulisella sydämellä
tunnetuille ja kylmällä lahjomattomalla järjellä tajutuille ja
harkituille ominaisuuksille, siellä on pidetty silmällä vain
yleisen, hetkellisen mielipiteen joka hetki väriä ja muotoa
vaihtavaa, alati virtailevaa pintaa. On rakennettu virran kuplille ja
tuulen vaihteleville vireille, hetken näkö- ja luuloajatuksille ja
mielen pyräyksille siellä, missä olisi ollut rakennettava elämän
pysyvälle pohjalle: ihmisluonteen ja elämän todellisuuden vaikeasti
tavoiteltavalle, mutta olevalle perustalle. Yhteiskunnallinen
rakentaminen ei ole lapsen ilmavaa, oikullista, mielivaltaista
leikkimistä, vaan kypsän miehen ja mielen uurasta, syvyyksiin
tunkeutuvaa työtä, eikä sitä kudota hetken mielioikuista ja
mielenpistoista, vaan on se kärsivällistä, raskasta ja hidasta,
ihmispolvien yhteistyönä suoritettavaa, hankalan ja vastahakoisen
olevaisen sovittamista, taivuttamista, pakottamista ja sulattamista
ihmisjärjen, ihmistahdon ja ihmistarpeiden mukaiseksi elettäväksi
kokonaisuudeksi.
Suomen kansakin ryhtyessään lapsen uskaliaalla herkkäuskoisuudella
silmänräpäyksessä kyhäilemään, miks'eipä loihtimaan itselleen
aivan alutonta ja pohjatonta sekä sen menneisyydestä että sen
nykyisestä kehitystasosta yhtä irrallista luomaa, kaikissa hetken
aatehelyissä koreilevaa eduskuntajärjestystä leipoikin leivän
asemesta itselleen kiven. Sommitellessaan kaiken vapaamielisen
uusikuosisuuden ja vannoutuneen, oikeaoppisen kansanvaltaisuuden
mukaisen eduskunnan, joka näköään on kansanvaltaisin, mitä toivoa
saattaa, loikin se eduskuntajärjestyksen, jossa kansa vain on
äänestyskone. Eduskunnan todellisen henkilökohtaisen kokoonpanon
määräävät kansan sijasta muutamasataiset henkilöpiirit,
vaalilistojen itsevalitut ja itsevaltiaat laatijat--vieläpä lisäksi
henkilöpiirit, jotka edustavat tyhjintä ja paperisinta
elämänkokemusta, mikä kansasta saattaa kiteytyä:
ammattipolitiikkojen ja ammattisanomalehtimiesten väljähtäneet,
sanojen helinässä paatuneet, henkisesti puolimittaiset ryhmät eri
puolueiden karsinoissa.
Jo muuan ainoa piirre uudessa eduskuntajärjestyksessämme riittää
osoittamaan, miten pintapuoliselle ihmistuntemukselle se on rakennettu
ja miten keinotekoinen ja hetkellisesti järkeilty on sen
elämänkokemuksen perusta. Uudessa eduskuntajärjestyksessämme on
tehty tehottomaksi tai ainakin arveluttavasti hämmennetty kaiken
yhteiskunnallisen järjestäymisen alkeellisin ja väkevin liitevoima,
ihmishengelle luontainen sankarikunnioitus: heikompien vilpitön ja
välitön luottamus väkevämpäänsä kohtaan, ryhmittyminen
luonnollisen johtajansa ympärille, oman mieskohtaisen voiman
vaapaaehtoinen siirtäminen ja omistaminen toisen ihmisen tueksi,
jonka alkuperäinen, luova, kokoova hengen mahti takaa suuremman
saavutuksen kuin oma yksilöllinen ponnistus.
Uudessa eduskuntajärjestyksessämme on tehty aivan näennäiseksi
henkilöä äänestäminen, henkilölle yksilönä, henkilön
mieskohtaisille, taatuille ja koetuille luonneominaisuuksille, hänen
elämän kokemukselleen ja luonteelleen annettu luottamus.
Äänestäessä varmaa, luottamuksen virittänyttä henkilöä
luiskahtaakin ääni tämän henkilön ohitse jotain
merkillisiä--itse vaaliliittymään piilotettuja, puoluekanslioiden
siihen kätkemiä--kimmahdusteitä aivan odottamattomalle,
äänestäjän sisäiselle luottamukselle tyyten vieraalle ja
yhdentekevälle henkilölle. Eduskuntajärjestyksemme johtaa ja
pakoittaa äänestämään, ei henkilöä, vaan puoluetta.
Mieskohtainen luottamus on kohdistettava henkilön sivutse
epäpersoonalliselle puolueelle, ja katkaisee eduskuntajärjestyksemme
täten väkevimmän ja luonnollisimman tunneliitekohdan yksilön ja
yhteiskunnallisen harrastuksen väliltä.
Täten muodostuvalta eduskunnaltakin katoo välittömän edustavuuden
teho ja arvovalta. Kukaan ei yksilökohtaisesti tunne eduskunnassa
juuri hänen omalla, suoralla, välittömällä äänestämisellään
sinne valtuuttamaansa henkilöä, vaan tuntuvat eduskunnan jäsenet
naiville, välittömälle yleistajunnalle istuvan tehtävissään
joidenkin syrjäisten voimien sinne keinottelemina. Kaikesta
yleisestä äänioikeudesta huolimatta vaikuttaa vaalijärjestyksen
keinotekoisuus sen, ettei kansa välittömästi tunne ja tunnusta
eduskuntaa omakseen, omaksi yhteiskunnalliseksi parhaimmistokseen,
oman yhteiskunnallisen tahtonsa välittömäksi elimeksi.
Hedelmästä puu tunnetaan! Kun vaalijärjestyksen seula, jonka olisi
sihdattava Suomen kansasta esille sen yhteiskunnalliseen
lainsäädäntöön kykenevin ja pätevin valiomiehistö, toimii
siten, että melkeinpä puolet eduskunnan jäsenistä ovat ruumenia,
vain perin alkeellisesti pystyvät minkäänlaiseen älylliseen,
rakentavaan yhteiskuntatyöhön, niin se ei todista hyvää tämän
seulan rakenteesta. Edustajistossamme istuu paljon henkilöitä,
joiden sijasta siellä yhtä tuloksellisesti eduskunnan työkyvylle ja
melkoista huokeammilla kuluilla yhteiskunnalle voisi istua vaikkapa
asianomaisten puolueiden väreillä maalattuja automaattisia
äänestysnukkeja--valitut saman suhteellisen vaaliponnistuksen mukaan
kuin muutkin edustajat, varustetut näiden kanssa samoilla
äänestysoikeuksilla ja merkityt kukin omalla
otsikkokirjoituksellaan: n.n. puolueen naisasian harrastelu, n.n.
puolueen torpparikalastus, kristillismielisyys j.n.e.--Tällaisia
periaatteellisia istujia ja automaattisia äänestäjiä kuuluu
jokaiseen puolueryhmään, ja ovatkin ne mukana vain asianomaisten
puolueiden kansan- ja naisvaltaisina dekoratsiooneina.
Erikoisen runsaasti on näitä tällaisia pelkästään
dekoratiivisiä istujia sosialistisen puolueryhmän sekä
naisedustajain piireissä. Naisluonteelle ominainen yleiskatsauksen
puute--kykenemättömyys kylmäverisesti abstrahoimaan
yksityisseikoista niitä hallitsevaa yleispiirteistä,
järkivoittoista kokonaisuutta--ja tätä ominaisuutta seuraava
näkökulman yksipuolisuus, yksityisseikkainen kiihkoilu ja arvioinnin
hätiköivä liioittelu ja suhdattomuus, yleensä yhteiskunnallisen
vaiston ohuus tekee naisen osanoton yhteiskunnalliseen
lainsäädäntöön yleensä oikulliseksi, epätasaiseksi,
epävarmaksi ja epäjohdonmukaiseksi.
Eduskunnan valtaryhmän, sosialidemokraattisen puolueen edustajat ovat
niinikään runsaissa määrin pelkkää kuollutta painolastia
rakentavassa lainsäädäntötyössä. Ahdas ja niukka
elämänkokemus, muutamiin kaavanomaisiin ja sulattamattomiin
puolueoppilauseihin kivettynyt henkinen näköpiiri, melkein
täydellinen tottumattomuus älylliseen ja käsitteelliseen
työskentelyyn tekevät useat tämän puolueen jäsenet melkein
kykenemättömiksi mihinkään muuhun positiiviseen tehtävään
eduskunnassa kuin periaatteelliseen istumiseen, uskollisiin
äänestysuurnalle kävelyihin valppaampien puoluetoverien ohjeitten
mukaisesti tai »toverien» valmistamien puheitten paukuttamiseen
puhujalavalta. Lisäksi istuu tässä puolueessa vielä runsaammin
kuin porvaripuolueissa kieroon kasvaneita kiihkoilijoita ja oman
ahdasnäköisyytensä pimittämiä fanatiikkoja, joiden älyn
pimentoon yhteiskunta ja yhteiskunnallisen kokonaisuuden tarpeet
näkyvät vain omien umpinaisten, sulkevien puoluemuurien ratkelmitse
ja jotka eivät hituistakaan lisää enempää eduskunnan
asiantuntemuksen rikkautta ja monipuolisuutta kuin elämänkokemuksen
inhimillisyyttäkään ja laajuutta tai luonteellista arvoa ja
ryhtiä.
Uuden uutukainen, kansanvaltaisesti puhdasoppinen
eduskuntajärjestyksemme suhteellisine, nais- ja yleisine
äänioikeuksineen on siis luonut yhteiskunnalliselle
työskentelyllemme elimen, josta vain murto-osa on kelpoinen ja
kykenevä vaatimattomaankin yhteiskunnalliseen luomis- ja
rakennustyöhön.
Luonteeton, pintapuolinen järkeily on eduskuntajärjestyksen
muovailemisessa kuten kaikkialla muuallakin, missä se yrittelee
alutonta ja pohjatonta sepitsemistään, hiuksenhienoissa
johteluissaan ja harkituissa suuntailuissaan unohtanut ja sivuuttanut
elämän läheiset, elävät ja vaikuttavat voimat ja tässäkin
tapauksessa pystynyt kyhäämään vain näennäisen onton varjoluoman
vailla elämän todellisuuden sisältöä, pontta ja kehittymisen
ainesta. Missä on kutsumattomassa luomisessa unohdettu ja sivuutettu
elämän elävät mahdit, siellä sivuuttaa lopulta elämä yhtä
ylväästi ja unohtavasti tällaisen luoman kuin se alkuvaiheessaan on
sivuuttanut elämän.
* * * * *