Lausekeino ja sen osat.
Kaikkeen lausekeinoon kuuluu seuraavat osat: kirjain, tavu, sidesana,
nimisana, tehdikkö, varake, taivutus, lause.[137] 2. Kirjain on
jakaamaton ääni; mutta ei jokainen ääni, vaan semmoinen, josta
ymmärrettävä sana voi tulla; sillä myöskin eläinten äänet ovat
jakaamattomia, mutta näistä en sano yhtään kirjaimeksi. 3. Tämä on
joko ääntäväinen tahi puoli-ääntäväinen taikka äänetön. Ääntäväinen
on se, jolla ilman toisen avutta on kuuluva äänensä, esimerkiksi A
ja O. Puoli-ääntäväinen, jolla jonkun lisäyksen avulla on kuuluva
ääni, esimerkiksi S ja E. Äänetön (kerake) se, joka itse luonnoltaan
ei lisäyksenkään avulla saa kuuluvaa ääntä, mutta joka vasta
ääntäväisten avulla tulee kuuluvaksi, esm. G ja D. 4. Nämä eroavat
suun asennon ja asemansa, vahvemman ja keveämmän hengähdyksen,
sekä pituutensa ja lyhyytensä puolesta; vieläpä korkean, syvän ja
keskivälisen äännähdyksen suhteen; joidenka itsekunkin tutkiminen
kuuluu runomitta-oppiin. 5. Tavu on kerakkeesta ja äänellisestä
yhdistetty ääni ilman merkitystä; sillä GR ilman A:tta on tavu, niin
ikään A:n kanssa, niinkuin GRA.[138] Mutta näittenkin eroituksia tulee
runomitta-opin tutkia. 6. Sidesana on merkitsemätön ääni, joka ei
estä eikä tee yhtäkään, useista äänistä syntyvää, jotain merkitsevää
sanaa, ja jota voipi panna sekä loppuun että keskeen, jos ei sovi
sitä panna yksinään lauseen alkuun; niinkuin esimerkiksi sanat μεν,
ήτοι, δή. Taikka merkitsemätön ääni, joka useammista kuin yhdestä
jotain merkitsevistä äänistä voipi tehdä yhden jotain merkitsevän
sanan. 7. Määriö on merkitsemätön ääni, joka osoittaa lauseen alkua
tahi loppua taikka eroitusta, esimerkiksi τό φημί, τό περί ja muut
semmoiset. Taikka merkitsemätön ääni, joka ei estä eikä tee yhtäkään,
useista äänistä kokoonpantua ääntä, ja jota sopii panna sekä lauseen
päähän että keskeen.[139] 8. Nimisana on yhdistetty ääni,[140] jolla
on merkityksensä, vaan ei aikaa koskeva, ja jonka osat yksinään eivät
mitään merkitse; sillä yhdyssanoja emme niin käytä, että itsekukin
niistä erikseen jotain merkitsisi; esimerkiksi nimisanassa "Theodoro"
ei ole "doro" sanalla mitään merkitystä. 9. Tehdikkö on yhdistetty
ääni ajallisella merkityksellä, jonka eri osat eivät itsestään mitään
merkitse, samaten kuin nimisanojenkin on laita; sillä sana "ihminon"
tahi "valkea" ei merkitse aikaa; mutta "kävelee" taikka "on kävellyt"
tätä kyllä osoittavat, toinen, näet, nykyistä toinen mennyttä aikaa.
10. Taivutus koskee nimisanaa taikka tehdikköä, ja merkitsee joko
"kenen" taikka "kenelle" ja muuta semmoista, taikka osoittaa yhtä
tahi monta, esimerkiksi "ihminen" tai "ihmiset", taikkapa sitäkin
mitä esittelymuotoon kuuluu, esimerkiksi kysymystä ja käskyä. Sillä
"meni" tahi "mene" ovat tehdikön tämänlaatuisia taivutuksia. 11.
Lause on yhdistetty merkitseväinen ääni, jossa muutamat osat jo
itsestään jotain merkitsevät. 12. Sillä ei jokainen lause riipu
tehdiköistä ja nimisanoista, esimerkiksi lause "ihmisen määritys";
vaan lause saattaa myöskin ilman tehdiköittä syntyä. Vaan sillä pitää
kuitenkin aina oleman joku merkitseväinen osa, niinkuin esimerkiksi
lauseessa "Kleoni kävelee" sana "Kleoni". 13. Yhtenä on lause
kahdella tapaa: jos se yhtä merkitsee, tahi jos se monta yhdistää,
esimerkiksi "Ilia" on yhdistämisen kautta yksi lause, vaan "ihmisen
määritys" yksi yhtä merkitsemällä.[141]