Yöllä, kahden, kolmen aikoihin, jolloin Helsingin kadut alkavat olla
hiljaisimmat, lähti kaupungista Itä-Viertotietä myöten auto, jossa
istui puolenkymmentä rivakkaa miestä ja yksi nainen. Jäljestä seurasi
tyhjä kuorma-auto. Molemmat autot pyyhälsivät vinhaa vauhtia Malmille.
Molemmat autot palasivat parin tunnin kuluttua. Kuorma-autoon oli
ilmestynyt pitkulainen laatikko.
Kaupunkia lähestyessä kaikki miehet siirtyivät tähän jälkimmäiseen
autoon, jolla pitkulaista laatikkoa kuljetettiin. Nainen ajoi yksin
toisella autolla kotiinsa.
Kuorma-autolla vietiin pitkulainen laatikko varmaan paikkaan. Sen
tehtyään miehet erosivat kukin tahoilleen.
Aamulla varhain istui yksityisetsivä Väinö Haukka väliaikaisessa
asunnossaan sommitellen kirjettä. Kun kirje oli valmis, kuului se näin:
Punakaartin Esikunta, Helsinki.
Ne kolmekymmentä kivääriä, jotka punakaartilta joku aika sitten
ryöstettiin, ovat tällä hetkellä minun hallussani. Tehtailija K.A.
Luhtasen toimeksiannosta olen ne hankkinut rosvoilta takaisin.
Hänen tahtonsa on, että ne luovutettaisiin punakaartille takaisin.
Mutta sitä ei omatuntoni salli. Luovutan aseet Suomen tasavallan
eduskunnan ja sen asettaman hallituksen haltuun, katsoen tämän
parhaimmaksi teitä itseänne ja koko Suomen kansaa kohtaan.
Väinö Haukka. Yksityisetsivä.
Kun paria tuntia myöhemmin saavuin Haukan luo, hän näytti minulle
kirjeen ja kysyi asiasta mielipidettäni.
-- Hyvä! Sinä olet mainio! minä sanoin.
Samassa tultiin Haukkaa kutsumaan puhelimeen. Maisu soitti. Muuan Jukan
rosvotovereista oli häneltä tiedustellut Jukkaa. He kuuluivat olevan
niin julmistuneita Jukan katoamisen johdosta, että uhkasivat tappaa
hänet saatuaan hänet käsiinsä. Jukan tehtäväksi oli näet uskottu
Nurmijärveltä tuodun ryöstösaaliin muuttaminen rahaksi, ja nyt toverit
luulivat hänen livistäneen rahat mukanaan. Maisu ei tietysti ollut
voinut sanoa, missä Jukka oli, mutta hän pyysi liikuttavalla
uskollisuudella, että Haukka ilmoittaisi tämän vaaran Jukalle.
-- Sehän soveltuu hyvin tarkoituksiini, Haukka sanoi. -- Pikemminpähän
rosvo pudistaa Suomen tomut jaloistaan!
Haukka lähti vapauttamaan vankiaan ja otti samalla viedäkseen kirjeensä
postiin.
Jukka Remmiin nähden eivät hänen laskelmansa kuitenkaan tällä kertaa
pitäneet kutiaan. Miehellä ei kenties ollut riittävästi matkarahoja
ulkomaille, tai hän kenties tahtoi saada niitä mahdollisimman paljon,
ja hän viipyi sen tähden kaupungissa jatkaen rahaksi muuttoaan. Ja niin
vei suu suden kitahan.
Lehdet kertoivat parin päivän kuluttua, että tunnetun hurjastelijan,
Jukka Remmin, olivat hänen toverinsa surmanneet.
Tehtailija Luhtanen luki uutisen junassa. Hän oli matkalla kotiin
vaimonsa ja tyttärensä luo.
Samaan aikaan, kun sain tämän kertomuksen viimeisten arkkien
oikaisuvedoksen painosta, toi ensimmäinen postinkantaja Helsingin
vapautuksen jälkeen minulle seuraavan kirjeen:
Veli hopea!
Vasta nyt on minulla tilaisuus kiittää Sinua, jos lienet vielä
näillä ilmoilla, niistä "Punakaartin päällikön tyttären" kuudesta
ensimmäisestä korjausarkista, jotka lähemmäs kolme kuukautta
sitten niin ystävällisesti minulle lähetit. Loppua ei tullut!
Taisi painatus tammikuun lopulla keskeytyä -- varmaankin onneksi
Sinulle! Sillä niin inhimillisin värein kuin olet kuvannutkin
heidän parhaimpiaan, eivät varmaan punakaartin huonoimmat
ainekset, jotka kansallemme häpeäksi ovat nyt osoittautuneet
paljon lukuisammiksi, kuin silloin osasimme aavistaakaan, olisi
ymmärtäneet sitä oikeutettua tuomiota, joka kertomukseesi koko
poliittista rosvojoukkoa vastaan sisältyy.
Kuinkahan sinä, vanha veikko, lienet eheänä päässyt kauhunajan
ylitse? Minä, tapani mukaan, jouduin jo helmikuun alkupuolella
seikkailuun, joka saattoi minut hyväksi aikaa punaisten
valtaan. Mutta tiedätkö, vankeudestani käsinkin minä ajoin
omaa politiikkaani muutaman uuden ystävän avulla, jonka siellä
sain. Livistin myös pian, ja tapausrikkaimmat vaiheeni elin
sen jälkeen. Tällä hetkelläkin olen vielä varsin pyörivillä
portailla, mutta näet minut pian luonasi, ja silloin saat
kuulla erittäin jännittävän kertomuksen: "Punaisten vallassa".
Luullakseni se huvittaa Sinua ja kunnioitettavia ystäviäsikin.
20.4.1918.
Veljellisesti Väinö Haukka.
-- Loppu --