sielläkään englantilaista naista näkynyt eikä kuulunut. Palasin
huoneeseni ja lähestyin englantilaisen kamarin ovea. Olikohan
mahdollista, että nainen jäi sinne olemaan, kun minä olin poissa?
Sanomattoman vastenmielisesti nyt lähenin ovea ja viivyttelin sen
vuoksi tuokion, ennenkuin tartuin avaimeen. Kuuntelin. Ei kuulunut
siellä hiiskaustakaan. Huusin hiljaa. Ei mitään vastausta. Epäilevänä
vieläkin astuin askeleen taaksepäin. Huomasin jotakin tummaa, joka
hiljalleen virtasi oven ja lattian välillä olevassa raossa. Otin
kynttilän pöydältä, kumarruin ja tarkastelin. Tuossa oli verivirta!
Kauhea näky pakotti minua astumaan eteenpäin. Aukasin oven.
Englantilainen makasi vuoteellaan, yksinänsä huoneessa. Häntä oli
puukolla pistetty kahteen kohti: kaulaan ja sydämeen. Murha-ase oli
jäänyt toiseen haavaan. Puukko oli englantilaista tekoa; puukon varsi
oli miltei uusi ja tehty pukinsarvesta.
Nostin kohta melua. Todistajat voivat sanoa, mikä nyt seurasi.
Eriskummallista on arvella minun olevan syypää murhaan. Myönnän kyllä,
että joskus voin tehdä pieniä hullutuksia, mutta tuo paljas rikos
kauhistuttaa minua. Paitsi sitä minulla ei ollut mitään syytä ruveta
miestä murhaamaan. Nainen murhasi hänen minun poissaollessani. Nainen
pötki pakoon vasemman portin kautta, kun minä puhuin emäntäni kanssa.
Minulla ei ole muuta lisättävää. Vannon, että kaikki, mitä tässä olen
kirjottanut, on totta ja tämä kaikki tapahtui aamulla ensimäinen päivä
maaliskuuta.
Vastaan ottakaa, herrani, vakuutukseni suuresta kiitollisuudestani ja
kunnioituksestani.
Joseppi Rigobert.
Jälkimaine, jonka lisäsi herra Fairbank.
Francis Rawenin murhajuttua tutkittaessa huomattiin Joseppi Rigobertin
olevan syyttömän, koska murhatun paperit kyllin todistivat, kuinka
hänen vaimonsa katkerasti ja leppymättömästi vihasi häntä.
Tutkimukset, jotka pidettiin sinä aamuna, jolloin murha tapahtui,
osottivat, että naismurhaaja oli, mentyään tallista, astunut pitkin
sitä polkua, joka oli jokeen päin. Joessa kyllä harkittiin, vaan ei
mitään löytynyt. Vielä tänäkin päivänä on tietämättömissä, hukuttiko
hän itsensä vai et. Ainoa varma asia on -- ettei Alicia Warlockia enää
koskaan näkynyt.
Alkaen mysteriona, päättyen mysteriona, katoaa siis Naisen haamu
näkyvistänne. Henki; paha olento tahi elävä inhimillinen olento -- sano
itse, mikä hän on. Tahi tietäessäsi että selittämättömiä ihmeitä on
ympärilläsi ja selittämättömiä ihmeitä omassa sydämessäsi, anna nämät
suuren miehen sanat olla riittävä selitys: -- "Me olemme senlaista
ainetta, josta unia muodostuu ja lyhyt elinaikamme on unenkaltainen".
_Loppu_.