_Detlev von Liliencron_
Ma tänään kirjeitäni selaelin,
kun äkkiä sain yhden käteeni,
min vuosiluku säikähdytti aivan --
niin kauan siitä oli, kauan jo.
Siin' oli horjuvaiset kirjaimet
ja suuret musteläikät pitkin matkaa:
»Fritz hyvä, puut jo ovat paljaina,
me emme enää leiki ryöväriä,
Türck katkaissut on toisen etujalan
ja Hännchen-tädillä on hammastauti
ja isä lähtenyt on lintujahtiin.
Ei muuta nyt. Ma hyvin voin.
Sa pian kirjoita ja voios hyvin.
Sun ystäväs ja serkkus Siegesmund.»
»Puut ovat paljaina» -- nuo karut sanat
mun saivat kirjeen kokoon taittamaan,
ne antoi mulle hatun, takin, kepin
ja ajoivat mun ulos nummelleni.