_Detlev von Liliencron_ Yks kevään päivä paisteinen ja toinen tähkäseppelen. Kuin uni katos vuodet pois kuin myrskyn siivin menneet ois, kuin myrskyn siivin. Kamartuu jo ihmishauta, unhottuu. Kaikk', kaikki vetää verkkoonsa tuo vanha lukki, kuolema