_Charles Baudelaire_
Olen kaunis ma kuin uni kivinen vain
ja mun rintaani vastaan on riutunut monta.
Mut lempeä mykkää ja loppumatonta
olen ruokkinut rinnassa runoilijain.
Kuin sfinksi oon ikuinen arvoitus,
mull' on jääsydän, joutsenen valkeus.
Vihaan liikettä, leikkiä linjojen
ja koskaan ma itkenyt, nauranut en.
Ja mun muotoain ylpeää runoilijat
öin päivin niin hartaina tutkivat
ja mun ongelmaani he tulkita halaa.
Sillä vastaan hiljaista rakastajaa
iki-ihmeitä silmäni kuvastaa,
minun silmäni, joiss' ikikirkkaus palaa.