silmiensä edessä vaan ottaa jonkun aatteellisen asian tutkittavakseen.
Mietiskelyn suuri ihmeellisyys on näet, että kun mietiskelijä osaa
ajatuksiaan keskittää, hän oppii tutkimaan salatieteellisesti. Edelliset
harjotukset ovat itse asiassa herättäneet hänen sisäisen
selvänäköisyytensä. Hän ottaa nyt tutkiakseen esim. jonkun hyveen,
sanokaamme nöyryyden ja ylpeyden. Hän pitää nöyryyttä silmiensä edessä
ja tutkii, mitä se on. Kuinka hän niin osaa tehdä? Siinäpä on hänen
taitonsa. Hän kohdistaa kaiken huomionsa nöyryyteen ja tutkii sitä
kaikilta puolilta, mistä se on aiheutunut, mitä se hyödyttää, miksikä se
lopullisesti muuttuu. Tuhansissa muodoissa nöyryys ja ylpeys, sen
vastakohta, astuvat hänen silmiensä eteen ja hän katselee niiden
kehitystä ihmissielussa kautta aikojen. Samalla tavalla hän tutkii
toisia kysymyksiä. Mitä on totuus? Mitä on jälleen syntyminen? Mitä on
karma? Hän kysyy mitä tahansa itseltään ja etsii mietiskelyn avulla
vastausta. En väitä, että tutkimus on suoritettu yhdessä tunnissa tai
kahdessa. Saattaa se kestää vuosikausia. Esim. jälleensyntymistä varten
täytyy paljon tutkimuksia tehdä, herättää muistoja edellisistä elämistä
j.n.e. ennenkuin voi selvästi tajuta, mitä on jälleensyntyminen.
Mutta kun ihminen on oppinut mietiskelemään, varsinaista dhjaanaa,
tapahtuu itsestään hänelle, että hän siirtyy seuraavaan lopulliseen
meditatsioni-asteeseen, samaadhiin. Hän nimittäin saavuttaa tuloksen
tutkimuksistaan sillä tavalla, ettei hän ainoastaan katso tutkittavaa
asiaa ulkopuolelta vaan astuu itse ulos fyysillisestä ruumiistaan,
aivankuin perhonen kotelostaan, siihen toiseen maailmaan, jossa hänen
mietiskelynsä esine on todellisuutena. Te, jotka olette perehtyneet
teosofiseen maailmankatsomukseen, tiedätte, että henkimaailmassa eivät
ainoastaan tunteet ja ajatukset ole niin sanoaksemme käsin koskettavia
todellisuuksia, vaan myös aatteet ja ihanteet siellä elävät ikuisina
todellisuuksina. Ja tässä maailmassa, missä esim. nöyryys ja ylpeys
henkisinä voimina ovat todellisuuksia, joogi samaadhitilassa yhdistää
tajuntansa niihin, niin että hän sisässään tajuaa, mitä nuo henkiset
voimat ovat. Tässä maailmassa hän myös pääsee yhteyteen luonnon muistin
kanssa. Luonnon muisti on pettävä, niinkauankuin »akaashisia
aikakirjoja» luetaan astralisesti, niinkauankuin mietiskelijä katselee
menneitä ja tulevia tapahtumia ulkopuolelta ikäänkin kuvina, mutta kun
hän dhjaanista nousee samaadhiin, ja osaa sisässään korkeammalla tavalla
yhtyä luonnon muistiin, silloin hän voi todella tietää. Hän ei ole
silloin tekemisissä pettävien harhojen kanssa. Hänen ruumiinsa on tuossa
liikkumattomana, hän itse on samaadhi-tilassa sen ulkopuolella ja tutkii
asioita tajunnan omassa maailmassa, ollen yhtä niiden kanssa.
Tämä tutkimus voi viedä joogin kauaksi tiedossa. Puhdistustyö, ja muu
valmistus, minkä hän ennen on suorittanut, on silloin takeena hänen
tutkimuksensa luotettavuudesta. Ei hän sittenkään voi olla niin varma,
että sanoisi: tämä on ehdoton totuus. Kaukana siitä. Hänelle jos
kellekään on mennyt silmät auki näkemään, kuinka vähäpätöiset hänen
kykynsä silloinkin ovat verrattuina korkeiden vihittyjen kykyyn, mutta
hän tietää, että jos hän on aivan vilpitön, voi hän saada edes
jonkinlaista tietoa ja varmuutta. Hänen ei tarvitse myöhemmin paljon
muuttaa niitä tutkimuksen tuloksia, jotka hän on saavuttanut. Jos
katsomme salatieteilijöitä maailmassa, huomaamme tosin, että kuta
vähemmän he tietävät sitä enemmän luottavat kykyihinsä. Mutta mitä
enemmän he tietävät, sitä nöyremmiksi tulevat. Mestari yksin voi sanoa
jotakin varmaa tietävänsä ja minun tietääkseni Mestaritkin ovat
vaatimattomia.
Saavutettuaan samaadhi-tilan ihminen on tullut yhdeksi kuolemattomista.
Hän ei ole nyt niinkuin muut ihmiset, joilla on kaipuu kuolemattomuuteen
ja hämärä muisto entisestä taivaselämästään. Hän on itsetietoisesti
kuolematon olento, hän on saavuttanut jäsenyyden salaisessa maailmassa,
fyysillisen elämän tuolla puolen, ja hänen työkseen tulee nyt kirkastaa
fyysillistä välinettä niin, että se voi ottaa vastaan kuolemattoman
asujamen pimittämättä tuon kuolemattoman näköä. Vihkimyksen vihkimyksen
perästä hän nyt ottaa, edetessään kaidalla tiellä mestariutta kohti,
mutta nämä asiat eivät enää kuulu niihin joogaharjotuksiin, josta tänään
olemme puhuneet, vaan vievät salatieteilijän kauas pois ihmisten
ilmoilta, jumalien ja maailmanvaltojen fyysillisille järjelle
käsittämättömille toiminnanalueille.
ALAVIITTEET
[1] Seitsemäs aisti, joka yleensä perustuu järjestyksen eli rytmin
tajuamiseen on toiselta kannalta katsoen myös varsinainen musikalinen
inspiratsioni, vaikka emme tässä yhteydessä ota sitä puolta lukuun.
[2] Katso näiden sanojen selitys kirjasta »Suuret Uskonnot».
[3] Ovat kuvatut kirjassa »Suuret Uskonnot».