Kaksi tai kolme päivää viimeksi kerrotun tapauksen jälkeen tapaamme
Klaaran istuvan pehtoorin kanssa eräässä pehtoorin omistaman kartanon
ikkunan alla olevassa puistossa. Siellä myöskin oli Klaaran äiti. He
näyttivät ulkopuolisesti katsoen onnellisilta; miten lienee
sisällisesti ollutkin, se on vaikea arvoitus kohdalleen lausua.
Valitusta eikä soimausta kuulunut, oli ikäänkuin ei mitään olisi
tapahtunut. Kuukaudet vierivät vierimistään kaikessa sovinnossa, kunnes
muutamana päivänä Helmikuussa, pehtoorin ollessa jossakin ulko
palstalla työväkensä keralla sattui, että Klaara kirveellä varustettuna
syöksi äitinsä asuttamaan huoneesen ja sanaakaan sanomatta iski kirveen
äitinsä päähän sillä kamalalla seurauksella, että äiti vaipui veriinsä
laattialle, jossa ollessa Klaara toistamiseen antoi kirveestä iskun,
jonka tehtyä hän, tapauksesta kotirahvaalle puhumatta, valjastutti
hevosen ja meni kruununmiehen luo tunnustamaan rikoksensa ja pyysi,
että hän vangittaisiin. Sittemmin tuli asiasta toimitetussa
polisitutkinnossa selville, että Klaara oli tullut heikkopäiseksi ja
sinä ollessansa tehnyt tuon hirveän tekonsa. Klaara joutui hulluin
huoneesen, jossa hän lienee viettänyt loppu-ikänsä. Sellaiset oli
naisen kavaluuden seuraukset.