Runoilija Leimun ja minun.
V. 1888 ilmestyi eräs harvinainen kirja, nimeltä: "_Kevät-Unelmia_.
Koelmoi _Leimu_."
"Esipuheeksi" sanoo tekijä "tietävänsä varsin hyvin, ettei nykyaika ole
lyyrilliselle runoudelle suotuisa. Tämä runous on aina suuremmassa tai
vähemmässä määrässä unelmia. Vaan meidän aikamme on käytännöllisyyden
aika, se ei huoli unelmista eikä turhista tunteen ilmauksista. Jos
lyyrillinen runoilija tahtoisi tässä suhteessa muutosta aikaansaada,
pitäisi hänellä olla aivan tavatonta runokykyä, jota ei minulla ole."
Niin sanoo Leimu. "Ja kuitenkin ovat juuri nykyiset olot syynä tämän
runovihkosen painattamiseen. Se on, parhaiten sanottuna, minun
protestini sitä aikaa vastaan, joka ei uskalla toivoa, ei rakastaa, ei
innostua."