Kirjoitettu Lienan poissa ollessa.
Harvoilta miehiltä on niin vaikea saada hivuksia häviämään päästä kuin
Esa Huttuselta. Hänellä on vaimo ja kahdeksan alaikäistä lasta --
poikia kaikki -- ja kuitenkin on hänellä vielä muutamia hivuksia
niskapuolella päätä. Minulla ei ole yhtään lasta eikä yhtään hivusta,
vaan minulla on ollut Liena -- hän, joka minulta otettiin pois keväällä
ennen Vapunpäivää.
Esa Huttusella on erinomainen kyky hallita vaimoansa ja kasvattaa
lapsiansa. Viime perjantaina kun lähenin Esa Huttusen asuntoa, kuului
sieltä semmoinen meteli, etten ole sen vertaista kuullut sitte Lienan
lähdettyä. Aloin jo arvella, että Esa on tainnut ruveta näyttelijäksi
ja harjottelee kotonaan "Kovanonnen lapsia" tahi jotakin muuta
korkealentoista kappaletta. Mutta tokkohan huolisivat teatteriin niin
ahnasta tupakanpurijaa...
Minun sisälle tullessani seisoi Esa Huttunen selin oveen, ja perällä
häntä vastapäätä Huttusen vaimo. Heidän välillänsä seisoivat suorassa
rivissä kaikki 8 pientä Huttusta. Molemmat vanhemmat alkoivat kulkea
pitkin poikajonoa ja iskivät itsekutakin otsaan, niin että ne älähtivät
ja jäivät selälleen lattialle.
"Mitä sinä nyt hurjastelet?" kysyin Esalta. Pojat nousivat ylös ja
niiasivat minulle.
"Lepo!" komensi Esa Huttunen. Poika Huttuset ottivat irtotukan päästään
ja karistivat suustaan joukon tekohampaita kouraansa.
"Minä opetin pojilleni _pyörtymistaidon_ alkeita", sanoi Esa Huttunen
ja hengitti syvään.
"Pyörtyy sitä pakkopelissä oppimatonkin."
"Mutta _tosi vaimon_ tavalla... Kuulepas Kaapro, sinä et taida tuntea
uusinta suuntaa lastenkasvatuksessa. Eräs kuuluisa kirjailija sen
ensiksi hoksasi ja sitte sitä ovat ylistelleet Suomettaressa muutkin."
"Mitä suuntaa?"
"Kasvattaa sekä miehet että naiset tosi vaimon kaltaiseksi. Lönnrotkin
kuuluu olleen tosi vaimo. Nyt olen minä päättänyt kasvattaa kaikki
Huttuset tosi vaimon kaltaisiksi. Pyörtyä ne jo alkavat osata ja
_rapakossa kävellä_. Tulkaapas tänne, pojat!"
Esa Huttunen teki hiilellä piirin lattialle.
"Tämä nyt on olevinaan rapakko", sanoi hän. "Käykääpä sen yli -- ras
dva, ras dva!"
Pojat tarttuivat toisella kädellä takkinsa takahelmaan, toisella
saapasvarsiinsa ja kulkivat puolentuuman pituisilla askelilla
hiilipiirin läpi, ääntäen tuontuostakin: "fyi!"
Että Esa Huttunen oli etevä lastenkasvattaja, sitä en ollut koskaan
epäillyt. Mutta tämä uusi kasvatustapa minua vähän arvelutti.
"Aiotko sinä itsekin kehittyä tosi vaimoksi?"
"Tietysti. Minä en enää pure tupakkaa, vaan konvehtia, enkä ryyppää
muuta kuin kahvia, ootekolonia ja morfiinia. Lönnrotkin oli tosi
vaimo."
"Joko poikasi osaavat _kiivetä yli aidan_?"
"Kyllä. Kuulepas Antti, tule tänne ja sano sedälle, kuinka sivistyneen
ihmisen pitää kiivetä yli aidan!"
Pikku Antti laski kuin rullalta:
"Tivittyneen ihmiten pitää tiivetä yli aian, niin että entin noutee
aialle ittumaan, titte pulittaa täälentä ytteen, jottei taapatvallet
näy, ja titte vatta tiiltää jalat aian toitelle puolelle."
"Osaavatko ne _hymyillä_?"
"Jo toki. Eihän siinä ole muuta konstia kuin avata suunsa raolleen ja
näyttää yläleuan hampaita. Koettakaapas pojat!"
Huttusen pojat hymyilivät, eikä siinä näyttänyt sen suurempaa konstia
olevankaan.
Mutta minuun katsoessaan muuan poika käytti tuota hampaitten
näyttämistä syrjätarkoituksiin. Senjohdosta lausuin Huttuselle melkein
näin:
"Paljon olet sinä saanut aikaan, Esaias Huttunen, ja kaiketi vielä
paljon toimitat, ennenkuin hautaan pääset, eivätkä sinun harrastuksesi
tavallisesti ole järkeä vailla. Tosi on, että poikalapset sekä syntyvät
että syntyissään huutavat aivan niinkuin nekin, joista maailma tähän
asti on saanut kaikki tosi vaimonsa. Mutta kun poikasi vähän vanhenevat
ja alkavat kiroilla, täytyy jokaisen tunnustaa, että he ovat tulleet
isäänsä. En tällä tahdo sanoa sitä, ettei tosi vaimokin voisi
kiroilemisen taitoa tuntea ja käyttääkin tilaisuuksissa semmoisissa
kuin kahvipannun kaatuessa tahi tavatessaan piian suussa luvattomalla
ajalla sokeripalasen. Kuitenkin minä vähän epäilen, tokko sinä tulet
onnistumaan kasvatuspuuhissasi. Jos sinä voisitkin estää poikasi
irvistämästä kunniallisille ihmisille, naurishalmeita ryöstämästä ja
totia juomasta, on luullakseni sitä vaikeampi saada heidän kieltänsä
siihen kuntoon, että se voisi täyttää kaikki ne velvollisuudet, mitä
tosi vaimolta siinä suhteessa vaaditaan."
"Aina sinä olet semmoinen vätys. Kaikkia sinä epäiletkin! -- Tiedätkö,
mitä varten armollinen keisarimme on käskenyt sotaväessä komentaa:
_rinta ulos ja vatsa sisään_! Ei minkään muun vuoksi kuin
kasvattaakseen sotilaita tosi vaimon kaltaisiksi."
"Mutta onko hän saanut niitä semmoisiksi?"
"No, eihän niistä nyt ihan täysiä akkoja ole tullut, kun ovat päässeet
hyvään ikään ilman kunnollista kasvatusta. Mutta ruokansa ne keittävät
itse, itse pesevät lusikkansa ja housunsa, eivätkä missään ole niin
uutterat kuin puhdistuksessa."
"Saatat sittekin olla oikeassa. Jos Liena vaan ei kohta tule kotiin,
täytyy tässä minunkin ruveta pyrkimään tosi vaimon kaltaiseksi. Kolmeen
viikkoon en ole saanut ylleni puhdasta paitaa enkä keittoruokaa
maistanut."
Huttunen kutsui taas perheensä riviin. Minä läksin pois, vakaasti
ajatellen tulevaisuutta. Kotimatkalla juohtui mieleeni _kahvipannu_,
joka aina Lienan lähdöstä saakka oli ollut kylmänä, vanhat sumpit
pohjalla. Henkeni riemastui, että juuri se juohtui mieleeni, sillä
tunsin olevani hyvällä alulla kehittymään tosi vaimon kaltaiseksi.