että shapsugien oikeassa sivustossa on joku Kasbitsh, joka punasessa
kauhtanassa ratsastaa hiljalleen, väistäen luotiamme, ja aina
kohteliaasti kumartaen, vaan tuskinpa lienee sama!...
Kobissa erosin Maksim Maksimovitshista; minä jatkoin matkaa
postihevosilla; hän ei voinut seurata minua painavan kuormansa vuoksi.
Emme uskoneet enää koskaan tapaavamme toisiamme, vaan tapasimme
kuitenkin, ja jos tahdotte kerron teille koko jutun, se on pitkä
juttu... Myöntäkää, että Maksim Maksimovitsh ansaitsee kunnioitusta?
Jos sen myönnätte, olen saanut runsaan palkinnon mahdollisesti liian
pitkästä kertomuksestani.