HEMMINKI. Antaa Lassin hommata! Hänellä on lupa siihen.
LASSI. Me olemme oppineet käsittämään toisiamme — isäntä ja minä — ja
se on mielestäni askel eteenpäin. Kun vain tulee ymmärretyksi — niin
kaikki käy sitten itsestään.
HELENA (naurahtaa katkerasti). Ymmärretyksi — niin! — Tähän asti on
täällä jokainen elänyt kuin erakko — omaan kuoreensa sulkeutuneena —
ja nähnyt vain vihamiehiä ympärillään. — Epäsopu ja kirous on tänne
juurrutettu tyyssijoilleen. (Hivelee otsaansa, katsoo kelloa ja
huokaa.) Vaikka — se on nyt — kaikki — yhdentekevää.
HEMMINKI (katsoo Helenaa ja aikoo sanoa jotakin, mutta hillitsee
itsensä). Ehkä annamme — niiden entisten — nyt olla.
HELENA (vähän hermostuneesti). Nyt juuri olisi sopiva hetki sanoa —
minkätähden te olette aina minua vihannut. (Katkerasti.) Vihannut
nähtävästi niin paljon, että siitä nyt koituu onnettomuus minulle — ja
kirous tyttärelleni. (Naurahtaen katkerasti.) Sanokaapa se — niin aika
kuluu hauskemmin tässä kiduttavassa odotuksessa.