HEMMINKI (pysähtyy). Aikaisemmin piti mennä naimisiin äidin, eikä
tyttären. Mutta nyt on kysymyksessä tytär — eikö niin?
LASSI. On — siinä ei ole epäilemistä.
HEMMINKI. No, siis?
LASSI (nousee). Valtala ei välitä minusta — uskokaa minua. — Hän laskee
leikiksi —
HEMMINKI (miettii). Odotas! Hm! No — mene sitten ulos ja kutsu Valtala
tänne. Vie sinä sillaikaa Sirkka kävelylle — ja pidätä häntä —
LASSI (nopeasti). Kyllä. Sen minä teen. (Menee ovelle.) Minä lähetän
Valtalan heti. (Menee ulos.)
HEMMINKI (naurahtaa halveksien). Huh! Huh! — Tjaah! (Katsoo oikealle
ovelle, miettii, katsoo vasemmalle, miettii, menee sitten ja avaa
vasemman oven.) Reetta! (Kuuntelee.) Onko Reetta siellä? (Sulkee oven,
menee oikealle ovelle, avaa sen vähän epäröiden.) Suoma!
SUOMA (oikealla). Täällä.
HEMMINKI. Ehditkö vähän tänne?
SUOMA (oikealla). Heti, heti! (Hemminki sulkee oven, kävelee
mietteissään pöytää kohti. Suoma tulee oikealta.) Isäntähän kutsui?
HEMMINKI (vähän arkaillen, melkein hämillään). Niin — tuota — minä
vain — ei sinun tarvitse välittää tuon Reetan jutuista — ei hänen
kielloistaan — eikä komentelemisistaan.
SUOMA (iloisesti). Parasta on karttaa ilmileimahdusta — parempi laiha
sopu kuin lihava riita.
HEMMINKI (tyytyväisenä). Juuri niin — juuri niin! Sitä minäkin tahdoin
sanoa. Eihän hänen kanssaan viitsi —
SUOMA (katsellen Hemminkiä veitikkamaisesti). Moniaat näkyvät viitsivän.
HEMMINKI (menee Suoman eteen: äreästi). Minuako sinä sillä tarkoitat;
SUOMA (hymyillen). En minä pelästy.
HEMMINKI (katselee Suomaa, rupeaa sitten vähitellen nauramaan).
Sinä olet reipas tyttö — ihmeteltävän reipas — ja kuitenkin niin
miellyttävän — rauhoittavan tasainen. Sinusta saa joku mies herttaisen
vaimon.
SUOMA (naureskellen). Joku rikas mies.
HEMMINKI (hymyilee). Vai niin — vai niin pitää olla — rikas ja nuori —
ja —
SUOMA (kääntyy hilpeästi ympäri.) Rikas kyllä — mutta ei nuori.
(Reetta kurkistaa vasemmasta ovesta.) Muuten vakava ja kunnollinen.
(Huomattuaan Reetan Suoma nyökäyttää päätään ja livahtaa nopeasti
oikealle. Reetta on katsellut tuikeasti Suomaa ja Hemminkiä, painaa
sitten hiljaa oven kiinni. Hemminki katselee Suoman jälkeen, pyyhkii
otsaansa ja menee hitaasti keinutuolin luo. Valtala tulee ulkoa,
vihellellen kevyesti ja huolettomasti.)
HEMMINKI (kääntyy hitaasti). Anteeksi, että vaivasin teitä tänne —
tehkää hyvin ja istukaa! (Valtala aikoo mennä tervehtimään, mutta
Hemminki kääntää selkänsä ja istuu keinutuoliin.) Minulla on teille
oikeastaan sangen vakavaa sanottavaa.
VALTALA (kuivasti). Vai niin. (Istuu pöydän ääreen.) No?
HEMMINKI. Minä pyydän teitä hetipaikalla lähtemään tästä talosta.
VALTALA. Te?
HEMMINKI. Niin, minä.