LASSI (tulee istumaan pöydän ääreen). Niin se tuolla ulkonakin näytti.
HEMMINKI. Mikä siellä —?
LASSI. Hedelmän syy — joka putoo. — Minkäpä kuolevainen syntinen sille
voi! (Haistelee sikaarin tuoksua.) Hyviä ovat — aika hyviä.
HEMMINKI. Tuosta Valtalan ja Sirkan asiasta minä ajattelin kysyä.
LASSI. Vahinko, ettette ollut lehtimajassa.
HEMMINKI. Kuinka niin?
LASSI. Ei olisi syytä kysyä mitään.
HEMMINKI (äreästi). Mutta kun minä en siellä ollut.
LASSI. Jaa, jaa! Sirkka on kuin pudonnut hedelmä. Minkä Valtala sille
mahtaa — että se putosi juuri hänelle.
HEMMINKI. Onko Sirkka niin siihen mieheen mielistynyt?
LASSI. Ihastunut — hassahtanut!
HEMMINKI (vitkaan). No, mitä te siitä pidätte?
LASSI. Pyh!
HEMMINKI (pettyneenä). Vai niin! — Luulisi sen asian vähän teitäkin
liikuttavan. Teitä — ja sisartanne.
LASSI (hermostuneesti). Minä tarkoitan, että minä en siitä pidä yhtään
— en ollenkaan.
HEMMINKI (huoistuneena). No! — Eikö pitäisi ilmoittaa Helenalle?
LASSI. Minä olen jo soittanut Vuolteen sillan vartijalle. Helena on
kotimatkalla.
HEMMINKI. Ei se riitä. Valtalan on heti lähdettävä täältä.
LASSI. Sanokaa se hänelle!
HEMMINKI. En. Teidän on se sanottava.
LASSI (melkein pelästyen). Minun?
HEMMINKI (nousee). Juuri teidän. Juuri teillä on suurin oikeus puhua
sisarenne puolesta. Ainoastaan teillä on oikeus käsitellä sellaisia
arkoja asioita — joita tässä nähtävästi on.
LASSI (nousee onnettomana). Ei Helena ole sanonut minulle mitään.
HEMMINKI (kylmästi). Minulla ei ole teistä juuri erittäin hyvät
käsitykset — sen te tiedätte — mutta te voitte ne nyt muuttaa, jos
haluatte.