HEMMINKI (äkäisenä). Tuo miniä hyväkäs minua harmittaa — kun se iäkseen
tuppautui tänne minun puolelleni — — veljineen ja vieraineen —
REETTA. Kyllä kai ne korjaukset kohta siellä kartanon puolella
valmistuvatkin.
HEMMINKI (lyhyesti). Se on talon puoli ja tämä on vaarin puoli — ja
minä olen vaari — eikä kartanoa ole ollenkaan.
REETTA (mielistelevästi). Isännäksi minä aina sanon — ja niin sanovat
muutkin — ja sanoivat vielä poikannekin eläissä — häntähän sanottiin
patruunaksi.
HEMMINKI. Älä lörpöttele! Tahtoisit vain itsellesi emännän nimen! —
Kyllä minä sinun ajatuksesi tunnen. (Naurahtaen.) Vaimoksi pyrit, mutta
— et tahtoisi ruveta muoriksi.
REETTA (tekeytyen loukkaantuneeksi). Minä voin palvella ja hoitaa teitä
yhtä kunnollisesti — olematta enemmän emäntä kuin muorikaan — kun
kerran pidän teistä — ja olen jo tottunut —
HEMMINKI (vähän ihastuneena). No, sitähän minäkin! Jos Reettaa
huvittaa, niin pysyy paikallansa — ja —
REETTA (pusertaa itkua, oikein onnistumatta). Niin kai — kaikkien
ihmisten pilkkana — eikä minulle anneta mitään arvoa — piikana
pidetään —
HEMMINKI (kärsimättömästi). No, no, no! Älä nyt taas!
SUOMA (tulee vasemmalta). Tässä ovat. (Antaa avaimet Hemmingille.)
Missä pöydällä — pöydän alla ne olivat —!
REETTA. Mitä avaimia sinä —?