Ystävyys murtuu,
rakkaus katoo,
ei katoa minun kuoleman-ikäväni.
En minä tiedä sinun alkuasi
enkä aavista sinun loppuasi,
mutta kumpikin lie minun sydämessäni.
Voi, pahoin tekee se mies,
se mieletön mies,
joka juurensa elämään katkoo.
Hän on niinkuin lintu vedenpaisumisen päällä,
ei ole hällä sijaa siellä eikä täällä,
hän äärettömyydessä lentää ja lentää
ja aaltoihin vaipuu.
Eikä ole totuus,
jumalainen totuus,
tehty ihmishartioita varten.
Jos kuolevainen jumaliin nousee,
niin Jumala ottaa
vangiksi hänet
ja viepi hältä ymmärryksen valon.