Kysyi tyttö poikaselta:
»Miksi ivailet alati,
lasket lauseita pahoja,
jotka pistävät syvälle--
minuakin joskus pistät.»
Vastas poika neitoselle:
»Ihana on ivan säilä
säihkyväinen, välkkyväinen.
Iva on jumalten ase,
luotu sankarin sotahan
vasten valtoja pimeyden.
Sillä puollan parhaintani,
hellintäni, hienointani
elämän suuressa sodassa--
sillä myös sinua puollan.»