"Lisävoimaa, luvallais,
Grotten työhön tarvittais,
Hyvä isä, Suuri lisä
Työhön tarvittais.
Orjais voimat eivät riitä,
Vaikka satatuhatt' on,
Useamp' on tarvis niitä
Pyhän myllän kiertohon.
Joukko joukon lisäks vain,
Grotten myllynkivivuoret
Raskahammiks käyvät ain'."
Uusi Grottelaulu.
Myrskyn seasta, lumi- ja raesateesta mateli jättiläiskäärme Ekvatorian
sulalle maalle. Vielä päivämatka -- ja oltiin meren rannassa. Sitte
vaellettiin länteen käsin meren rantaa pitkin kunnes ranta alkoi
kääntyä etelään. Havaittiin koko tämä seutu asumattomaksi. Joku
metsästäjäjoukkue tai jäätikölle tuomittu rikollinen nähtiin silloin
tällöin. Mutta ne katosivat vaeltavan kansan nähdessään kuin
jäätikköilves.
Turja teki matkoja molemmille sivustoille ja havaitsi, että samalla
kertaa kuin rannikko vasemmalla kääntyi etelään, väistyi jäätikkö
oikealla pohjoiseen. Hän arveli, että oli tultu niemimaalle, jonka
takana oli suuri lännen meri. Ja kun hän kansan leiriytyessä ja
kootessa ruokavaroja teki pitkän matkan länteen, näkikin hän eräältä
vuorelta meren, jolla jäälauttoja ajelehti. Häntä hämmästytti se, että
jäät näyttivät ajelehtivan etelästä pohjoiseen!
Kuljettiin edelleen etelään niemimaata, joka oli yhä jokseenkin
asumatonta. Mikä ihana maa Borealian kansan mielestä! Metsää, lintuja,
metsäneläviä, kukkia, vuoria, laaksoja, järviä, jokia -- mikä ihana
maa! Mutta sittenkin outo ja vieras! Muistelo kertoi kaihoisasti
sittekin Borealiasta kaukana pohjoisessa, lumen ja jään keskessä.
Ihmeellistä oli, että täällä näytti olevan hiilihappoakin rehevälle
kasvillisuudelle riittävästi. Turja ei keksinyt tähän muuta selitystä
kuin että tuulet puhalsivat tavallisimmin jäätiköiltä Ekvatoriaan ja
hiilihappo raskaimpana ilman kaasuista valui jäätikköylängöiltä
Ekvatorian uomaan, jossa ei käynyt muuta säännöllistä ilmavirtaa kuin
_ylöspäin_, ja että myöskin jääpeitteestä vapaa meri luovutti
täällä hiilihappoa ilmaan.
Tehtyään useampia matkoja läntiselle rannikolle, sai Turja selville
myöskin sen, että sitä rannikkoa huuhtoi lämmin merivirta ja että
pohjoiseen ajautuvat jäät olivat pohjoisesta tulleita ja aavalta
mereltä siihen virtaan pyörtäneitä. Ne olivat sulamistilassa. -- Tämä
niemi on siis alue, joka jäätyisi todennäköisesti viimeisenä,
Ekvatorian lämpimimpien osien kanssa samaan aikaan -- jos Kaiken Loppu
sillä tavalla tulisi.
Kun oli päästy kauas etelään, antoi Turja selityksen että kansa sai
ryhtyä valitsemaan asuinpaikkoja itselleen. On hyvin todennäköistä,
että pian tulisi asuttu seutu vastaan ja sen alueelle ei kukaan saa
eikä haluakaan mennä.
Kasemattien ja majojen paalut iskettiin syvään, raivattiin ensimmäinen
maa-ala ja asetuttiin leiriin, josta ei enää aiottu lähteä.
Turja lähetti heti Taitsan tovereineen viemään sanaa Ekvatorian
hallitukselle, että he olivat tulleet ja pyytämään tietoja ehdoista.
Itse hän jäi johtamaan yhteiskunnan uudestaanluomista. Hän valmisti
esikuntineen suunnitelman maan jakamisesta ja käyttämisestä,
voima-asemista, teistä y.m.s. ja esitti sen eduskunnalle. Työ alkoi.
Mukana tuodut koneet kävivät yötä päivää. Toiset rakensivat, toiset
muokkasivat maata, toiset metsästivät. Omegametallia valmistettiin,
dynamoita, akkumulaattoreja, radiokoneita rakennettiin. Vähitellen
alkoi maasta nousta uusi Borealia, lempeämpi lapsillensa, satoisampi
viljelijöillensä.