Päivä oli ankara. Lumimyrsky raivosi. Yhtenä pyrynä oli Borealian ilma.
Se oli tullut mukanansa kokonaisia vuoria rakeita ja lunta itäisiltä
jäätiköiltä. Se pauhasi ja jyski ja jyrisi jo tullessansa jäätikön
vuorissa ja kuiluissa. Tiedettiin, mitä se merkitsi ja varustauduttiin
sen varalta. Kaikki sopivat työt järjestettiin asunnoihin ja muihin
suojamiin. Ne jotka jäivät ulos, ottivat vara-akkumulaattorin
lämmitysverkkoansa varten, kypärän silmikoineen ja metallikäsineet.
Myrsky tuli keskellä päivää. Päivä pimeni. Valot sytytettiin. Tuuli oli
niin voimakas, että se puhalsi voima-asemien metallipiippuihin kuin
urkupiippuihin. Ne ulvoivat ja mörisivät epäsoinnuissa. Asunnot
ratisivat ja huojuivat. Rakeet synnyttivät kaikkialla, missä ne
putosivat omegametallille, korvia huumaavan melun. Metalli soi ja
valitti kuin kuoleman tuskassa kiemurrellen. Lunta ja rakeita tuli
toisinaan tuulen lennättämänä sellaisissa tukuissa kuin olisi niitä
jättiläislapio heittänyt. Borealia näytti hautautuvan lumeen ja jäähän
tuossa tuokiossa.
Turja neuvotteli esikunnassansa. Ensiksi olivat hänen mielessänsä,
myrskyn tullessa, ilveksen metsästäjät, jotka olivat jäätiköillä. Kun
hän oli aamulla kuullut jäätikkösemaforien kuuntelukoneella myrskyn
soivan itäisessä jäätikkösemaforissa, oli hän käskenyt heti kaikkien
sinä päivänä jäätiköille määrättyjen jäädä kotiin. Mutta jäätiköillä
oli toista sataa miestä, jotka olivat lähteneet edellisinä päivinä
eivätkä olleet palanneet. He pelastuisivat, jos he huomaisivat myrskyn
ajoissa ja kukin joukkue kokoontuisi kasemattiinsa, jollaista he
kuljettivat mukanansa kokoonpantuna. He voivat sen lämmittää
mukana olevalla akkumulaattorilla ja katon läpi he pystyttävät
ilmanvaihtotorvet. Vaikkapa he hautautuvat kokonaan lumeen, voivat he
pelastua myrskyn lakattua. He antavat radiosäteellä merkkejä ja heidät
löydetään tai he kaivautuvat itse ulos ja palaavat. Jos myrskyn käsissä
lentävät jääkimpaleet särkevät kasematin tai jos myrsky yllättää
joukkueen hajallaan, on edessä useimmiten varma kuolema.
Neuvottelu johti siihen tulokseen, että jäätiköillä olevain
auttamiseksi ei tällä hetkellä voida tehdä muuta kuin lähettää kolme
avustusretkikuntaa lumivetureilla niihin kolmeen solaan, joista
tavallisimmin käytetyt tiet jäätiköille johtavat. Retkikuntien
miehistöt otettiin vapaaehtoisista, joita tarjoutui kolme kertaa niin
paljon kuin tarvittiin.
Toinen pulmallinen kysymys oli lähellä jäätikön reunaa olevien
asuntojen kohtalo. Joka talvi oli lumelle ja jäälle luovutettu
Borealian maa-alaa. Oli tyhjennetty asumus siellä ja täällä ja revitty
ja kuljetettu kaikki keskemmälle maata. Toisinaan oli joku asunto
hautautunut ankarimpien lumimyrskyjen aikana niin, että sen kaivamiseen
ei katsottu voitavan ryhtyä. Muutamia asuntokuntiakin olivat
ensimmäiset hirmumyrskyt yllättäneet Ja haudanneet elävältä. Siellä ne
nukkuivat jo kaukana, tuhat mittaa vahvan jäätikön alla ikuista
untansa.
Mutta sittemmin oli alettu noudattaa yhä suurempaa varovaisuutta.
Myrskyn saapuessa tyhjennettiin nopeasti äärimmäiset talot, varsinkin
ne, jotka olivat jäätikön sisään tunkeutuvissa vuonoissa, sillä
tällaiset vuonot saattoi yksi ainoa hirmumyrsky ammentaa täyteen lunta
ja jäätä ja tasoittaa sen muun jäätikön tasalle. Kauan oli suunniteltu
koko asuntojärjestyksen muutosta. Olisi haluttu rakentaa kaikki
asumukset maan keskeen tiheään ryhmään ja järjestää hyvät kulkuneuvot
maan äärille. Mutta niukka voiman saanti ei sallinut enää tällaista
suuruudistusta.
Turja oli aamulla antanut määräyksen maan äärillä olevain asuntojen
tyhjentämisestä. Kaikki kuljetusneuvot ja vetojuhdat, mitä suinkin
liikeni keskuksesta, lähetettiin apuun. Useat asumukset tyhjennettiin
onnellisesti, mutta toisissa viivyteltiin liian kauan. Myrsky saapui ja
silloin ei enää ollut syytä lähteä pitemmälle taipaleelle muuten kuin
lumiveturilla.
Osa lumivetureista päätettiin lähettää enimmän uhattuihin
tyhjentämättömiin asunnoihin maan äärillä. Mutta osa täytyi pitää
keskuksessa niillä teillä, joilla täytyi ehdottomasti pitää liikennettä
yllä niin kauan kuin voima-asemat olivat käynnissä ja energiaa
varastoitiin.
Kolmanneksi harkittiin tuulivoima-asemien kehittämistä. Nämä olivat
aikaisemmin olleet Turjan lempiaate. Niitä hän oli miettinyt yötä
päivää, kokeillut, rakentanut ja esitellyt eduskunnalle. Hänellä oli jo
kokonainen sarja oppilaita, jotka tunsivat näiden koneistojen rakenteen
pienimpiin yksityiskohtiin saakka ja jotka pystyivät kehittämään niitä
omintakeisesti edelleen. Mutta ne olivat vielä epäkäytännöllisiä.
Myrskyt niitä rikkoivat, vaikka niiden jättiläistuutit olivat suojatut
verkolla, jossa kulki tulikuuma voimavirta -- tyynellä ne eivät taasen
toimineet -- ja Borealiassa puhalsi harvoin tuuli, jolla ei olisi ollut
mukanansa jäätä ja lunta.
Turja oli toivonut näistä voima-asemista apua Borealialle, sitte kun
sen entinen sydän lakkaisi talvella sykkimästä. Ja antoivathan ne jo
pienen osan tarvittavasta voimasta -- antaisivat enemmänkin, siitä oli
Turja varma, jos niitä tarmokkaasti kehitettäisiin.
Mutta nyt häneltä ei liiennyt enää mielenkiintoa tälle kysymykselle.
Leikinlaskija Hara ilvehti esikunnassa, että Turja osoittaa
häilyväisyyden oireita niinkuin olisi rakastunut. -- Täytyy olla
korkeajännitysakkumulaattori sisässänsä sillä miehellä, joka
lemmiskelee tällaisessa myrskyssä.