JUSTIINA: Vie, vie, nyt se vie, rakkaani. (Nuorille muille.)
Kuulitteko, mitä tässä nyt tapahtui?
NUORET: Kuulimme! Kuulimme!
MUUAN JOUKOSTA: Ei se ihan veres uutinen kuitenkaan ollutkaan.
JUSTIINA: Vaikk'ei, niin saattaahan näille siltä onnea toivottaa, kah!
NUORET (Huutavat): Eläkööt! Eläkööt! Eläkööt! (Ja keikuttelevat Miiliä
ja Jannea käsillään.)
JANNE: Kiitoksia, kiitoksia -- meidän molempien puolesta -- sydämen
pohjasta!
JUSTIINA: Mutta nyt pitää meidän vielä lopuksi saada kuulla Miilin ja
Jannen yhdessä laulavan. Siitä se varmaan nyt oikea sydämen laulu
kaikuu. Laulakaa!
MIILI ja JANNE (Yht'aikaa): Lauletaan -- tietysti! (Laulavat laulun
N:o 11: Melartin, "Kansanlauluja Käkisalmelta" N:o 25.)
JANNE: Ja nyt -- kun tämä lyhyt kesäyö näin on kulunut ja aurinko
tuolla nousullaan tämän jutun lopettaa, niin pyörikäämme, tanhutkaamme,
tanssikaamme, ennenkuin eroamme, kukin ottaen oman kultansa, niinkuin
minä omani. (Asettuu Miilin kanssa tanssimaan, korottaen hänet
vyötäisestä korkealle ilmaan.)
NUORET: Tanssitaan! Tanssitaan!
JUSTIINA: Tanssikaa, iloitkaa, ja minä, vanha, istun ja ihaelen.
(Nuoret tanssivat esim. purpuritanssin.)
Esirippu.