MIIHKA (Tervehtien): Kiitämme nöyrimmästi! Hyvää peltovuotta, syvää
kalanuottaa!
NASTJA (Samoin): Kaikkea, mikä paljon rahaa tuottaa eikä vaivaa suuta
suotta, -- sitä taloon toivotamme.
JANNE: Kiitos, kiitos! Käykää puulle! Ja missä ei ole puuta, painakaa
pehmeälle! Minä autan sillä välin äitiä tuomaan rokkavadit tänne. Tule,
Miili, sinäkin, että pikemmin saadaan ilot ylimmilleen. (Juoksee
vasemmalle sisään.)
MIILI (joka kummastellen on seurannut Jannen puuhaa ja tuon tuostakin
tutkivasti katsellut Manjaan, joka yksin, pelkoa teeskennellen, on
jäänyt kiikkulaudalle istumaan, aikoo epäröiden mennä sisään, kun)
NIKI (äkkiä asettuu hänen eteensä ja ojentaa hänelle kätensä): Pyydän
anteeksi: en ole vielä tervehtinyt nuorta emäntää! Hyvää iltaa,
onnellista elämää nuorelle emännälle!
MIILI (Vastahakoisesti tervehtien): En ole emäntä enkä sitä sukua,
josta tähän taloon emäntä otettanee.
NIKI: Kyllä, kyllä! Näytäppäs emolle kätesi -- anna hänen katsoa! Hän
sinulle toden sanoo.
NASTJA (Tullen luo): Näytä, kaunokaiseni, näytä! (Ottaa Miiliä
kädestä.) Pane kämmenellesi hopearaha, niin saat kohtalosi kuulla! Joka
ikinen sana on tosi...
MIILI (Vihjaten Nikille): Taisivatpa sen toden jo kaikki muut nähdä
paitsi -- pesemättömät silmät.
NIKI (Siitä välittämättä, Nastjalle): Katso, katso, äiti, vain! Kyllä
hän sinulle onnensa perästäpäinkin palkitsee vaikka kullalla!
NASTJA (Miilille): Tule, kultaseni, tule! Elä pelkää, elä! Ei sinua
kova onni kohtaa, sen jo peukalostasikin tunnen. (Vetää Miilin
mustalaisjoukon keskelle, nuorten kerääntyessä heidän ympärilleen.)
NIKI (menee samassa Manjan luo ja ottaa hänet syrjään näyttämön
etualalle, salaperäisesti kuiskaten): Tallin ovi on auki -- ori irti --
puoliksi käsissäni jo.
MANJA (Samoin puolikovaan): Ja isäntä minun, -- niinkuin näit.
NIKI (Kuin äsken): Pidä kiinni -- elä päästä kynsistäsi!
MANJA (Samoin): Ole huoleti minusta, -- (pään nykäyksellä Miiliin päin)
kunpa vain ei tuo tyttö vihiä saisi.
NIKI (Vilkaistuaan Miiliin ja huomattuaan hänen syrjäsilmällä
hellittämättä seuranneen heidän keskusteluaan, sysää teeskennellen
vihaa Manjan luotaan): Öh, senkin luuska!
MANJA (Teeskennellen loukattua): Mitä siinä syyttä haukut, vanha koni,
-- paistikas?! (Yleinen naurun rähäkkä sekä Manjan ja Nikin
kohtaukselle että Nastjan ennustuksille).
NASTJA: -- -- Kuuntele minua tarkkaan, kaunokaiseni, kuuntele! -- Sinä
olet ollut kovin, kovin onneton elämässäsi -- -- paljon, paljon
sydämesi tähden -- -- ja tuo viiva tuossa, joka tännepäin käännäkse,
sekin vielä vastatuulta tietää, mutta tuossa se liitäkse tähän toiseen,
leveämpään ja syvempään, ja siinä, näetsen, onnesi tie alkaa, -- saat
sen, jota toivot, omaksesi halaat, saat, saat vissistikin. Joudut,
näetsen, kultaseni, rakkaan ja rikkaan miehen mutsuksi, hyvän pohatan
kanaseksi kainaloiseksi, ja seitsemän, niin justiinsa, seitsemän lasta
saat, elät kauan, kauan, lastenlapsesi lapsetkin nähdä saat -- --
(Naurua.)
ÄÄNI NUORTEN JOUKOSTA: Se oli valehtijan määrä.