Suokaa anteeksi, arvoisa herra, se rohkeus, mitä halpa
palvelijattarenne on osoittamassa teidän pykäliinne vastatessaan.
Jollen tällaisessa tapauksessa olisi kiivas ja tosissani, niin
ilmaisisin _sellaista_ rikollisuutta, jota sieluni toki inhoo.
Minä en käy leikittelemään kanssanne enkä toimi niinkuin omasta
tahdostaan epätietoinen, sillä minun ei tarvitse hetkeäkään
harkita, ja senvuoksi lähetän tämänlaisen vastauksen, olkootpa
seuraukset mitkä tahansa.
'_I pykälä_. Jos voit saata minut vakuutetuksi, että sinä et ole
millään tavoin rohkaissut vihaamani pastorin lähentelyä ja ettei
sinulla ole mitään taipumuksia hänen puoleensa, suurempia kuin
minua kohtaan, silloin jätän harkittaviksesi seuraavat ehdotukset,
jotka otan täsmällisesti täyttääkseni.'
_Vastaus_. Mitä ensimäiseen pykälään tulee, hyvä herra, sopinee
minun (jotten teidän mielestänne ansaitsisi solvaisevia nimityksiä
_julkimus_ ja _viekastelija_ ja muita senkaltaisia) juhlallisesti
vakuuttaa, ettei herra Williams milloinkaan ole saanut minulta
pienintäkään rohkaisua siihen suuntaan kuin viittaatte; ja minä
luulen että hänen päävaikuttimenaan oli hänen
elämänkutsumuksestaan johtuva velvollisuus vastoin näennäisiä
etujaan avustaa henkilöä, joka hänen mielestään oli hädässä.
Voitte, arvoisa herra, uskoa sen sitäkin helpommin, kun vakuutan
etten tunne maailmassa ketään miestä, jonka kanssa haluaisin
naimisiin, ja että se ainoa, jota voisin kunnioittaa enemmän kuin
muita, on se herrasmies, joka kaikkein enimmin pyrkii saattamaan
minut ikuiseen häpeään.
_'II pykälä_. Tahdon heti lahjoittaa sinulle viisisataa guineaa
omiin tarpeisiisi ja niitä saat käyttää mihin tarkoitukseen vain
haluat: summan luovutan ehdottomasti sinun sitä vastaanottamaan
määräämäsi henkilön käsiin enkä odota mitään suosiota
vastavuoroon, ennen kuin olet sen todella talteesi saanut.'
_Vastaus_. Mitä toiseen ehdotukseenne tulee, olkoonpa seuraus mikä
tahansa, hylkään sen kaikesta sielustani. Rahat, hyvä herra, eivät
ole minulle suurin hyvä; hyljätköön minut Jumala kaikkivaltias,
milloin vain ne siksi tulisivat ja minä niiden takia voisin luopua
oikeudestani siihen siunattuun toivoon, mikä koituu tuekseni
silloin kun kultaiset miljoonat eivät voisi ostaa ainoatakaan
onnellisen mietiskelyn hetkeä kulunutta väärinkäytettyä elämää
muistellessani.
_'III pykälä_. Niinikään siirrän heti sinulle Kentistä äskettäin
ostamani maatilan, joka tuottaa kaksisataaviisikymmentä puntaa
vuodessa kaikki ulosteot poisluettuina. Tämä luovutetaan täydellä
hallintaoikeudella sinun elinaikaiseksi omaisuudeksesi ja
jatkuvasti edelleen, mikäli perillisiksesi jää lapsia: ja isäsi
saa sen heti uskottunamiehenä tätä varten haltuunsa. Tilan
hoitaminen tuottaa hänelle ja äidillesi mukavan toimeentulon
heidän elinajakseen; ja minä korvaan kaikki mitä mahdollisesti
sattuisi tuosta tasaisesta summasta uupumaan ja myönnän hänelle
sitäpaitsi viisikymmentä puntaa vuodessa hänen ja äitisi eliniäksi
palkkiona tilasi hoitamisesta ja viljelemisestä.'
_Vastaus_. Kolmannen ehdotuksenne, hyvä herra, hylkään samasta
syystä; minua surettaa, kun voitte luulla, että köyhät
kunnialliset vanhempani suostuisivat tuollaiseen osallisuuteen ja
ottaisivat hoitaakseen tilan, joka olisi heidän tytär-rukkansa
häpeän hintana. Suokaa anteeksi, hyvä herra, kiihtymykseni tässä
kohdassa; mutta te ette tunne sitä köyhää miestä ja sitä köyhää
vaimoa, rakasta isääni ja äitiäni, jos arvelette etteivät he
mieluummin tahtoisi nääntyä nälkään maantienojassa tai menehtyä
kurjassa vankiluolassa kuin ottaa vastaan ruhtinaallistakaan
rikkautta sellaisilla synnillisillä ehdoilla. En tohdi sanoa
kaikkea, mitä sydämeni tässä tukalassa vaiheessa kehoittaa
lausumaan. -- Mutta teidän arvoisuutenne ei heitä tunne;
peloittavimmat kuolemankaan kauhut eivät ikänä voisi pakoittaa
minua menettelemään sellaisia köyhiä kunniallisia vanhempia
häpäisevällä tavalla, -- moisesta kunnottomuudesta toivon Jumalan
auttavan armon minua varjelevan.
_'IV pykälä_. Tahdon vielä ulottaa suosiollisuuteni kaikkiin
muihinkin sukulaisiisi, joiden arvelet sitä ansaitsevan tai joita
sinä pidät arvossa.'
_Vastaus_. Neljänteen ehdotukseenne, hyvä herra, otan vastatakseni
samoin kuin kolmanteen. Jos minulla on ystäviä jotka haluavat
mahtavien suosiota, jääkööt he _iäksi_ sitä paitsi, jos kehtaavat
sitä toivoa arvottomilla ehdoilla!
_'V pykälä_. Tilaan sitäpaitsi sinulle näytteitä aineksiksi
neljään täydelliseen vaatekertaan kallisarvoisesta kankaasta,
jotta voit esiintyä hienosti ja säätysi mukaisesti ikäänkuin
olisit puolisoni. Ja minä annan sinulle ne kaksi timanttisormusta
ja kaksi paria korvarenkaita sekä timantti kaulakoristeen, jotka
äitini osti neiti Tomlinsille lahjaksi siltä varalta että hänen ja
minun kesken ajatellusta liitosta olisi tullut tosi. Annan sinulle
vielä _muitakin_ lahjoja, kun näen hyvän käytöksesi ja hellyytesi
siihen johtavan.'
_Vastaus_. Hienot vaatteet, teidän arvoisuutenne, eivät sovellu
minulle; eikä minulla ole minkäänlaista kunnianhimoa niiden
käyttämiseen. Ylpeilen enemmän köyhyydestäni ja halvasta
asemastani kuin ylpeilisin komeista puvuista ja koreista
hepeneistä. Tosiaan, hyvä herra, minusta sopivat sellaiset
kapineet halpasyntyiselle Pamelalle huonommin kuin ne repaleet,
jotka teidän kunnon äitinne vaihetutti parempiin pukimiin.
Sormuksenne, kaulakoristeenne ja korvarenkaanne sopivat
vallasnaisille paremmin kuin minulle: ja parhaan jalokiveni,
hyveellisyyteni, menetyksen nuo teidän ehdottamanne kalleudet
korvaisivat kehnosti. Mitä ajattelisin, kun sormeeni
vilkaistessani tai kuvastimeen katsoessani näkisin nuo timantit
kaulassani ja korvissani, muuta kuin että ne ovat kunniallisuuteni
hinta ja että pidän noita hohtokiviä ulkonaisesti, kun ei minulla
mitään sisäisiä helmiä ole?
_'VI pykälä_. Tästä nyt näet, Pamela, minkä arvon annan henkilön
vapaalle tahdolle, vaikka hän _jo_ on vallassani. Ja jos hän ei
näitä ehdotuksiani hyväksy, saa hän kokea, etten ole nähnyt
kaikkea tätä vaivaa ja pannut mainettani alttiiksi päättämättä
kaiken uhallakin tyydyttää hänen minussa herättämäänsä intohimoa.
Ja jos kieltäydyt, panen tarkoitukseni täytäntöön suomatta
laisinkaan mitään ehtoja.'
_Vastaus_. Tiedän, arvoisa herra, surullisesta kokemuksesta, että
olen teidän vallassanne. Tiedän että kaikki vastustus, mitä voin
tehdä, on vähäistä ja heikkoa ja ettei siitä kenties koidu minulle
suurtakaan apua. Pelkään että _tahtonne_ tärvellä minut on yhtä
suuri kuin _voimanne_: mutta kuitenkin, herra, rohkenen sanoa
teille, että vapaaehtoisesti en hyveellisyyttäni uhraa. Kaikki
minkä _voin_ tehdä, niin vähäistä kuin se onkin, _tahdon_ tehdä
osoittaakseni teille että tarjouksenne eivät vaikuta mitään
valintaani; ja jollen pelastu ihmisen väkivallasta, toivon Jumalan
armosta välttäväni vähintäkään aihetta moittia itseäni siitä,
etten olisi tehnyt kaikkea voitavaani häpeää paetakseni. Ja sitte
saatan luottavaisesti vedota suureen Jumalaan, ainoaan turvaani ja
suojelijaani, siinä lohdutuksessa ettei omalla tahdollani ollut
mitään osaa raiskaukseen.
_'VII pykälä_. Sinä tulet minun ja omaisuuteni valtiattareksi
aivan kuin olisi se joutava muodollisuus toimitettu. Kaikki
palkolliseni ovat sinun käskettävissäsi: ja saat valita mitkä
kaksi henkilöä vain haluat, mies- tai naispuolista,
yksityispalvelukseesi minun mitenkään puuttumattani asiaan; ja jos
käyttäydyt niin, että minulla on syytä olla sinuun tyytyväinen,
enpä tiedä (joskaan en mene siitä takuuseen), vaikka vuosikauden
yhdyselämän jälkeen sinut naisin; sillä jos rakkauteni sinuun
lisääntyy, kuten se on monien kuukausien kuluessa yhä vahvistunut,
niin minun käy mahdottomaksi evätä sinulta mitään.
Ja nyt, Pamela, mielihän tarkoin: sinun vallassasi on noudattaa
mieltäni sellaisilla ehdoilla, että sekä itse että ystäväsi
tulette onnellisiksi; mutta tänä samana päivänä se mahdollisuus
menee ohi, peruuttamattomasti ohi, ja sinä saat kokea kaiken
pelkäämäsi sen tuottamatta sinulle pienintäkään etua.
Pyydän sinua hyvin harkitsemaan asiaa ja suostumaan ehdotuksiini:
silloin ryhdyn heti turvaamaan sinulle niiden täydet edut. Anna
minun, mikäli pidät itseäsi arvossa, tässä vaiheessa nähdä
kiitollisuutesi, niin suon kaiken entisen anteeksi.'
_Vastaus_. En ole kertaakaan rohjennut katsahtaa niin korkealle
kuin seitsemännessä pykälässänne esitetään. Siitä ovat johtuneet
kaikki pienet tyhjiin rauenneet yritykseni vapautua tästä
vankeudesta, johon minut olette sulkenut, vaikka lupasitte
käyttäytyä minua kohtaan kunniallisesti. Tiedän hyvin, ettei oman
arvonne ja kunnianne tunto sallisi teidän kumartua niin halvan ja
arvottoman orjattaren puoleen kuin Pamela-rukka on. En toivo
itselleni mitään muuta kuin että minun sallitaan tahrattomana
palata syntyperäiseen halpuuteeni. Mitä olen tehnyt, hyvä herra,
ansaitakseni muuta? Tämän tarkoitusperän saavuttaakseni minä,
vaikkakaan en olisi mennyt _naimisiin_ kappalaisenne kanssa,
olisin silti _karannut_ halvimman palkkalaisenne kanssa, jos
olisin luullut siten voivani turvallisesti päästä takaisin
rakastamaani köyhyyteen. Kuulin teidän kerran sanovan, herra, että
joku mainio sotapäällikkö, joka saattoi elää palkohedelmillä,
hyvinkin kykeni hylkäämään mahtavimmankin yksinvaltiaan lahjukset:
ja koska elän tyytyväisesti halvimmankin mukaan, enkä katso
olevani alhaisimmankaan aseman yläpuolella, niin toivon että minä
myös kykenen kieltäytymään vaihtamasta hyveellisyyttäni kaikkiin
Intian aarteisiin. Jos käyn ylpeäksi ja koreita vaatteita ja
ulkonaisia helyjä haluavaksi (joksi toki en ikänä muuttune), niin
silloin voinen tärkeimpänä hyvänä tavoitella moisia koristeita ja
niiden tähden hyljätä hyvän maineen ja loukkaamattoman
hyveellisyyden arvokkaammat kaunistukset.
Sallikaa minun, arvoisa herra, vastauksena viittaukseenne, että
vuosikauden kuluttua kenties minut naisitte, jos jatkuvasti
käyttäydyn hyvin, sanoa että _tämä_ tehoo minuun jos mahdollista
vielä vähemmän kuin kaikki muu mitä olette sanonut. Sillä
ensiksikin loppuu kaikki ansiokkuuteni ja kaikki hyvä käytökseni,
mikäli minulla _nyt_ niitä on, samalla hetkellä kun teidän
ehdotuksiinne suostun. Ja kaukana siitä, että sellaista kunniaa
_odottaisin_, päin vastoin lausun että olisin siihen mitä
_ansiottomin_. Mitä sanoisi maailma, jos te naisitte porton? Jos
teidän arvoisenne herrasmies ei ainoastaan kumartuisi
alhaissäätyisen Pamelan, vaan halpasyntyisen ilotytön puoleen?
Niin vähän kuin maailmaa tunnenkin, hyvä herra, ei minua noin
huonosti peitetyllä syötillä pyydystetä!
Kauhea on kumminkin ajatus, että minä, köyhä, heikko, ystävätön,
onneton tyttö, olen liian täydellisesti teidän vallassanne! Mutta
sallikaa minun, arvoisa herra, nyt kirjoittaessani polvilleni
langenneena rukoilla, että tarkoin punnitsette asiaa, ennen kuin
päätätte saattaa minut turmioon. Tähän asti, herra, vaikka
olettekin rientänyt pitkiä askeleita tämän katalan synnin
tekemistä kohti, olette kuitenkin vielä _tällä_ puolella
kynnyksen, joka eroittaa aikomusta teosta. Kun se kerran on tehty,
ei sitä voi mikään peruuttaa! Ja mikä on voitonriemunne silloin?
Mitä kunniaa tuottaa teille näin heikolta viholliselta riistetty
saalis? Sallikaa minun vain nauttia köyhyyttäni kunnialla,
ainoastaan sitä anon; ja silloin _siunaan_ teitä ja _rukoilen_
puolestanne elämäni joka hetkellä! Ajatelkaa, oi ajatelkaa ennen
kuin on myöhäistä, mitkä tunnonpistokset ja mikä katkera katumus
vaivaa teitä kuolinhetkellänne, kun tulette ajatelleeksi että
olette tärvellyt ehkä sielun ja ruumiin tyttö-poloiselta, jonka
ainoana ylpeytenä oli hänen hyveellisyytensä! Ja kuinka hyvillänne
olettekaan, jos tuolla peloittavalla hetkellä päinvastoin voitte
vierittää päältänne syytöksen tästä inhasta rikoksesta ja omasta
puolestanne vedota siihen, että sallitte onnettoman raukan
hartaiden rukousten vaikuttaa itseenne, joten jäitte itse
viattomaksi ja säästitte hänenkin tahrattomuutensa! Saakoon Jumala
kaikkivaltias, jonka armo äskettäin pelasti teidät hukkumasta
syvään virtaan (mistä toivon teidän antavan minulle syytä itseänne
onnitella!) koskettaa sydäntänne minun hyväkseni, ja pelastakoon
hän _teidät_ tästä synnistä ja _minut_ tästä turmiosta! Hänen
haltuunsa minä jätänkin asiani; ja hänelle minä annan kunnian ja
rukoilen edestänne yöt päivät, jos minun sallitaan tästä suuresta
pahasta pelastua! _Ahdistettu, mieleltään murtunut
palvelija-raukkanne_.
Jäljensin tämän teidän luettavaksenne, rakkaat vanhempani, siltä
varalta että konsaan saan onnen jälleen nähdä teidät (sillä minä
toivon teidän hyväksyvän käytökseni); ja illalla sir Simonin
lähdettyä hän lähetti minua noutamaan. "No", kysyi hän, "oletko
miettinyt ehdotuksiani?" -- "Olen, arvoisa herra", sanoin minä,
"olen kyllä; ja tuossa on vastaukseni; mutta älkää lukeko sitä
minun nähteni, pyydän". -- "Johtuuko ujoudesta", kysyi hän, "vai
itsepäisyydestäsi, ettet haluaisi minun lukevani sitä sinun ollessasi
saapuvilla?" Aioin lähteä pois, mutta hän sanoi: "Älä nyt juokse
karkuun; minä en lue sitä ennen kuin olet lähtenyt. Mutta", hän
lisäsi, "sano minulle, Pamela, suostutko ehdotuksiini vai etkö?"
-- "Hyvä herra", vastasin minä, "kyllähän sen pian näette; pyydän
ettette pidätä minua"; sillä hän tarttui käteeni.
Hän sanoi: "Harkitsitko tarkoin, ennen kuin vastasit?" -- "Kyllä
harkitsin, herra", virkoin minä. -- "Jollei se ole sellaista, minkä
luulet minua miellyttävän", jatkoi hän, "niin ota se takaisin, rakas
tyttöseni, ja punnitse uudestaan. Sillä jos saan tämän lopullisena
vastauksenasi enkä siitä pidä, niin olet hukassa. Minä näet en tahdo
viheliäisesti kerjätä, kun voin käskeäkin. Sävystäsi päättäen",
lopetti hän, "pelkään ettei vastauksesi ole mieleni mukainen: ja
sanonpa sinulle, etten voi sietää epäystä. Jos tarjoamani ehdot eivät
ole riittäviä, niin korotan ne kahteen kolmannekseen kartanostani;
sillä", sanoi hän ja vannoi kauhean sadatuksen, "minä en voi elää
ilman sinua ja asian mentyä näin pitkälle _en tahdokaan_!" Ja niin
hän sieppasi minut syliinsä aivan säikähdyttävän rajusti ja suuteli
minua pariin kolmeen kertaan.
Pääsin hänen käsistään, juoksin ylikertaan, menin komerooni ja olin
kovin levoton ja peloissani.
Tunnin kuluttua hän kutsui rouva Jewkesin alas luokseen! Ja kuulin
hänen olevan vimmatusti vihoissaan -- kaikki minun raukan tähteni!
Emännöitsijä kuului haastavan, että se oli hänen oma syynsä: kaikki
valitteluni ja nurjuuteni muka loppuisi, jos hän kerran olisi
päättäväinen; ja sanoi hän muutakin hävytöntä ja pahentavaa. Olen
päättänyt tänä yönä olla menemättä vuoteeseeni, jos voin sen välttää!
Tyynny, tyynny, vavahteleva sydän-poloiseni! Mihin minä joudunkaan!