Minusta sinä pelkäät aivan liikoja; rauhattomuutesi tuottaa
minulle mielipahaa. Voit luottaa minuun ja uskoa että teen
kaikkeni. Mutta minä en epäile Lontoon-matkaa enkä Johnin
katumusta ja uskollisuutta. Olen juuri saanut ystävältäni
Gainsboroughista tämän kirjeen, luullakseni kunnon isäsi
lähettämän, minulle osoitetussa kuoressa, kuten olin pyytänyt.
Toivottavasti se ei sisällä mitään lisäaihetta levottomuudellesi.
Pyydän, rakkain neito, että karkoitat pelkosi ja odotat muutamia
päiviä, nähdäksesi mikä vaikutus on rouva Jewkesin kirjeellä ja
minun herra B:lle lähettämälläni kiittelyllä. Asioiden _täytynee_
olla paremmin kuin luulet. Kaitselmus ei hylkää sellaista
hurskautta ja viattomuutta; olkoon tämä ajatus sinun lohtunasi ja
turvanasi: se on paras neuvo, minkä sinulle voi antaa sinun
_uskollisin ja nöyrin palvelijasi_.
Isän kirje kuului näin: