Olen aivan häkellyksissäni, ja minun täytyy myöntää itseni
syylliseksi kaikkeen siihen mistä minua aivan oikein nuhtelit.
Kunpa minulla olisi edes puolet sinun varovaisuudestasi ja
järkevyydestäsi! Toivon sentään, että tämä on vain tuon häijyn
naisen pahantuulen puuska, jotta hän voisi näyttää valtaansa ja
tärkeyttänsä: sillä minä en luule että herra B. voi tai uskaltaa
pettää minua niin perin kehnosti. Minä paljastaisin hänet kaikelle
maailmalle, jos hän sen tekisi. Mutta sellaista hän ei tarkoita,
_ei voi_ tarkoittaa. Olen saanut John Arnoldilta kirjeen, jossa
hän kertoo isäntänsä valmistautuvan Lontoon-matkalleen ja arvelee
hänen myöhemmin saapuvan näille maille; mutta hän sanoo lady
Daversin olevan heillä kotona, ja hänen pitäisi seurata veljeänsä
Lontooseen tai tapaamaan häntä siellä. John lupaa suurta intoa ja
harrastusta sinun auttamiseksesi, ja huomaan hänen viittaavan
minulle aikaisemmin lähettämäänsä kirjeeseen, joka ei kuitenkaan
ole saapunut käsiini. En _luule_, että tässä voi olla mitään
juonta, sillä minä olin käskenyt hänen osoittaa sen eräälle
erityiselle ystävälleni Gainsboroughiin, ja tämä jälkimäinen kirje
on saapunut minulle turvallisesti sitä tietä. Kyllähän nimittäin
hyvin tiedän, etten voi ollenkaan luottaa täkäläisen postitalon
Brettiin. -- Koko asia tuottaa minulle tuskaannusta; mutta
toivoakseni kaikki päättyy hyvin ja saamme pian kuulla, onko
tarpeellista turvautua varempiin aikeisiimme. Jos se käy
pakolliseksi, hankin siekailematta hevosen sinulle ja toisen
itselleni; sillä minä en voi milloinkaan tehdä Jumalalle
otollisempaa enkä itselleni parempaa palvelusta, vaikka minun
sentähden täytyisi luopua kaikista toivomuksistani täällä. Olen
_uskollisin ja nöyrin palvelijasi_.
Puhuin liian vapaasti rouva Jewkesin kanssa; siihen minut
viekoitteli hänen teeskentelynsä ja näennäinen huolehtimisensa,
että tulisin sinun kanssasi onnelliseksi. Viittasin etten olisi
epäröinyt toimittaa sinulle vapautusta keinoilla millä tahansa ja
että olin ehdottanut sinulle -- ainoana kunniallisena --
avioliittoa minun kanssani. Mutta vakuutin hänelle, vaikka hän
tuskin tahtoi minua uskoa, että sinä et rohkaissut kosintaani,
mikä on liiankin totta! Mutta takaveräjästä, avaimesta j.n.e. en
hiiskunut sanaakaan.
Rouva Jewkes on yhä jurona ja pahalla tuulella, niin että melkein
peloittaa häntä puhutella. Hän vartioi minua yhtä tiukasti kuin
konsaan ja on ihmettelevinään, että välttelen hänen seuraansa.
Olen juuri asettanut tiilten väliin seuraavat pelkoni sanelemat
rivit, jotka ovat tosiaan varsin jyrkkäsanaiset, mutta eivät
luullakseni aiheettomasti: