Minulla on niin paljon vapaata aikaa, että minun täytyy kirjoittaa
askarrellakseni jotakin. Sunnuntai-iltana, johon viimeksi keskeytin,
rouva Jewkes kysyi minulta, halusinko mieluummin nukkua yksinäni.
Minä sanoin: "Kyllä, kaikesta sydämestäni, jos sen sallitte." --
"No", vastasi hän, "tämän yön jälkeen saat". Pyysin häneltä enemmän
paperia, ja hän antoi minulle pullon mustetta, kahdeksan arkkia
paperia, jonka sanoi olevan koko varastonsa (sillä nyt hän antaisi
minun kirjoittaa puolestaan isännällemme, jos tarve vaatii) ja
kuusi kynää sekä palasen lakkaa. Tämä näyttää oikein hyvältä. Hän
mairitteli minua vuoteeseen tullessaan, kehoitteli kovin, että
rohkaisisin herra Williamsia, puhui paljon hänen puolestaan ja moitti
ujouttani häntä kohtaan. Sanoin hänelle, että olin päättänyt olla
pastoria rohkaisematta, kunnes olin puhellut isälle ja äidille. Hän
sanoi aavistelevansa, että ajattelin jotakuta toista, kosken muutoin
voisi suinkaan olla niin tunteeton. Vakuutin hänelle, kuten täysin
varmasti voin tehdäkin, ettei maan päällä ollut ainoatakaan miestä,
jota halusin. Mitä taas herra Williamsiin tuli, hän saattoi solmia
paljoa paremman naimisliiton; ja minä olin ajatellut itselleni niin
paljon onnea elämästäni köyhän isäni ja äitini luona, etten voinut
mielihyvällä ajatella mitään suunnitelmaa ennen kuin olin tätä
koettanut. Pyysin häneltä rahojani; hän sanoi niiden olevan ylhäällä
raha-arkussaan, mutta saisin ne huomenna. Kaikki tämä näyttää hyvältä.
Herra Williams tahtoi mennä kotiin tänä iltana, vaikka oli myöhä,
koska hän halusi lähettää sanansaattajan teidän luoksenne tuomaan
kirjettä, jonka oli aikonut kyhätä omasta puolestaan, sekä minun
kääröni. Mutta, pyydän, älkäähän rohkaisko häntä, kuten sanoin; sillä
hän on liian äkkipikainen tässä asiassa; vaikka hän on hyvin kunnon
mies, jolle olen suuressa kiitollisuuden velassa.